Sellua tehdään pieniläpimittaisesta puusta, jolle ei oikein ole tämän lisäksi muuta käyttöä kuin polttaminen energiaksi. Sellua sanotaan lyhytikäiseksi tuotteeksi, mutta todellisuudessa se on välituote, josta voi tehdä pitkäikäisiäkin tuotteita. Pienistä puista ei voi tehdä sahatavaraa, mutta metsistä sitä kannattaa harventaa pois, koska se lisää jäljelle jäävien puiden kasvua tukkipuuksi, josta voidaan tehdä pitkäikäisiä tuotteita, kuten sahatavaraa.
Suomessa metsäteollisuus on perinteisesti jaettu mekaaniseen metsäteollisuuteen ja kemialliseen metsäteollisuuteen. Mekaanisella metsäteollisuudella tarkoitetaan sahoja ja sahatavarasta tehtyjä puutuotteita. Näitä tuotteita sanotaan usein pitkäikäisiksi ja sitä ne ovatkin.
Sahatavaran tekoon käytetään suurikokoisia puita, tukkipuita, koska pienikokoisista puista ei pysty tekemään sahatavaraa. Pienikokoista puuta käytetään kemiallisessa metsäteollisuudessa, missä puu kuidutetaan eli hajotetaan niin, että puun kuidut saadaan erilleen. Tästä syystä pienikokoista puuta sanotaan kuitupuuksi.
Kemiallinen metsäteollisuus käyttää myös sahoilta tulevaa haketta, jota saadaan, kun tukki on sahattu sahatavaraksi ja pintapuu on jäänyt yli. Tämä pintapuu on ominaisuuksiltaan erittäin hyvää kuiduttavan teollisuuden raaka-ainetta.
Ilman hakkeen myyntiä sahojen, siis pitkäikäisten tuotteiden tuotannon, kannattavuus olisi selvästi huonompi. Sanotaankin, että sahat pystyvät maksamaan palkkamenonsa hakkeen myynnillä.
Kemiallinen metsäteollisuus tekee pienpuusta ja hakkeesta sellua. Sellua sanotaan usein lyhytikäiseksi tuotteeksi, mutta sellu ei ole tuote ensinkään, vaan välituote. Kukaan ei käytä sellua sellaisenaan mihinkään muuhun kuin jatko- tai lopputuotteiden valmistamiseen.
Yksi sellusta tehtävä lopputuote on paperi. Siitä osa on lyhytikäistä ja osa pitkäikäistä. Paperin kierrätys tekee paperista hyvin lyhytikäistä, kun taas esimerkiksi kirjoissa tai taideteoksissa paperi saattaa säilyä satoja, jopa tuhansia vuosia.
Pehmopaperit ovat hyvin lyhytikäisiä papereita. Niissä pyritäänkin käyttämään paljon kierrätyskuitua, samoin kuin sanomalehtipaperissa.
Miksi näitä lyhytikäisiä tuotteita tehdään? Siksi, että niille on kysyntää ja osittain niiden käyttö on jopa välttämätöntä, eikä korvaavia tuotteita ole keksitty. Mutta sellusta voi tehdä myös hyvin pitkäikäisiä tuotteita, kuten tekstiilejä.
Jos halutaan tehdä enemmän tukista saatavaa sahatavaraa, tarvitaan enemmän tukkia. Sitä taas saadaan enemmän hyvällä metsänhoidolla, johon kuuluu metsien harventaminen, jotta suurille puille jää tilaa kasvaa. Kaadettava pien- ja kuitupuu voitaisiin tietenkin myös polttaa, mutta materiaalikäytössä sen arvo on paljon suurempi. Muuta materiaalikäyttöä kuin sellun tekeminen ei pienpuulle ole toistaiseksi keksitty.
Metsänhoidon kannalta kuitupuu on siis suurten puiden ja pitkäikäisten tuotteiden tuotannon sivutuote. Lyhyt- ja pitkäikäiset tuotteet eivät ole toistensa vaihtoehtoja, koska ne tehdään yleensä eri puista tai puun eri osista. Pienpuusta ei voi tehdä sahatavaraa eikä tukeista kannata tehdä sellua tai selluun pohjautuvia tuotteita, koska se tuhoaisi metsätalouden kannattavuuden: noin 70 prosenttia metsänomistajan tuloista tulee tukin myynnistä.
Kaikkein lyhytikäisin metsätuote on bioenergia. Suomessa ei kuitenkaan kotitarvepuuta lukuun ottamatta kaadeta puita bioenergian tuottamiseksi, vaan kaikki puupohjainen energia pyritään tekemään metsäsektorin sivutuotteista, joille ei ole löytynyt arvokkaampaa käyttöä. Tällaisia sivutuotteita ovat muun muassa selluteollisuuden jäteliemet, sahojen sahausjäte ja puiden kuoret.
Yksi kommentti “Miksi tehdään lyhytikäisiä tuotteita?”
/ Hannu Valtanen
Sanotte: ”Paperin kierrätys tekee paperista hyvin lyhytikäistä”. Minust paperin kierrätys tekee paperista pitempi-ikäistä. Kuitu kiertänee 6-7 kertaa?