Suomessa metsien käytöstä päättää metsän omistaja. Suomen metsistä suurimman osan omistavat yksityiset kansalaiset ja perheet, laskutavasta riippuen 52–60 prosenttia. Toiseksi suurin metsänomistaja on valtio, joka omistaa Suomen metsistä 26–35 prosenttia.
Vaikka metsien käytöstä päättääkin metsän omistaja, metsien käyttöä on säädelty monin tavoin. Metsänomistajan päätösvalta omaisuuteensa on silti vahva jo perustuslain takia.
Yksinkertaistaen voi sanoa, että metsänomistajan ei ole pakko tehdä metsälleen mitään, mutta jos hän tekee, sitä on säädelty joiltakin osin. Merkittävin pakko on uudistamisvelvoite: jos metsänomistaja tekee metsässään päätehakkuun, mikä useimmiten tarkoittaa avohakkuuta, hänen on huolehdittava, että metsään syntyy elinvoimainen taimikko säädetyssä ajassa.
Metsien hoitoa varten on tehty lukemattomia suosituksia, mutta niitä metsänomistajan ei ole pakko noudattaa. Usein se kuitenkin kannattaa, koska metsänomistaja hyötyy niistä niin kestävänä tulona kuin luontoarvojen säilymisenäkin.
Yhteiskunta voi tietysti myös pakkolunastaa metsäomaisuutta erilaisiin tarkoituksiin metsänomistajan tahdon vastaisesti. Tällöin syyn täytyy kuitenkin olla painava ja korvauksen riittävä. Aiemmin esimerkiksi lukuisat suojeluohjelmat ja niiden alueet päätettiin valtioneuvoston päätöksellä, mikä merkitsi metsänomistajalle välitöntä käyttökieltoa näihin metsiin ja myöhempää pakkolunastusta, jos kaupat eivät syntyneet vapaaehtoisesti. Nykyään kuitenkin pyritään vapaaehtoiseen suojeluun Metso- ja Helmi-ohjelmien kautta.
Tavalliset kansalaiset ja perheet omistavat Suomen metsistä valtaosan. Siksi Suomessa puhutaan myös perhemetsätaloudesta. Seuraavaksi suurin metsänomistaja on valtio, jonka talous- ja suojelumetsiä hallinnoi Metsähallitus. Kolmanneksi suurin metsänomistajaryhmä ovat metsäyritykset, joista osa on metsänomistukseen keskittyviä yrityksiä ja osa metsäteollisuusyrityksiä
forest.fi-faktat: Metsien omistus Suomessa
