Tekopökkelö lisää luonnon monimuotoisuutta – katso uudet ohjeet
Noin 5000 lajia on riippuvaisia lahopuusta Suomen metsissä. Avuksi on keksitty tekopökkelö, jonka tekoon julkaistiin nyt ensimmäistä kertaa ohjeet.
Tekopökkelöillä tehdään elävästä puusta hetkessä kuollutta puuta, ja samalla käynnistyy lahoamisprosessi. Pökkelö syntyy, kun puu katkaistaan ja jätetään pystyyn lahoamaan.
Nyt julkaistujen teko-ohjeiden mukaan parhaat tekopökkelöt ovat korkeita ja paksuja, sillä niissä on tilaa useammalle lajille. Pökkelöt kannattaa sijoittaa hakkuiden yhteydessä sekä alueen reunalle että keskelle.
”Monipuolinen sijoittelu takaa monipuolisemman lahopuun kehityksen”, Jyväskylän yliopiston sieniin erikoistunut maisteriopiskelija Salla Pitkänen neuvoo Tekopöly-projektin opasvideolla.
Opasvideo ja sitä täydentävä kirjallinen tekopökkelöohje on julkaistu Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen Tekopöly-projektin (suomeksi) verkkosivuilla. Ohjeet on suunnattu erityisesti metsänomistajille ja metsäalan toimijoille.
”Ohjeet ovat tarpeen, sillä tutkimukseen perustuvaa ohjeistusta tekopökkelöiden tekemisestä ei ole Suomessa aiemmin julkaistu”, kertoo Tekopöly-projektin koordinaattori Heidi Björklund tiedotteessa.
Tekopökkelöohjeiden mukaan on tärkeää huolehtia lahopuusta erilaisissa kasvuympäristöissä. Puolivarjoisassa harvennusmetsässä tekopökkelöitä käyttävät osittain eri lajit kuin avoimella hakkuuaukealla.
Esimerkiksi paahteisella avohakkuuaukealla tekopökkelöistä hyötyvät erityisesti monet kovakuoriaiset, mesipistiäiset ja jotkin sienet. Metsän reunan pökkelöistä löytyy suuremmalla todennäköisyydellä merkkejä linnuista.
Pohjoisen boreaalisissa havumetsissä pökkelöpuiksi sopivat erityisesti kuusi ja koivu.
Lahopuusta hyötyy 5000 lajia
Tekopöly-projektissa tutkittiin myös tekopökkelöitä käyttävää lajistoa. Tutkittavia lajiryhmiä olivat linnut, sienet ja pistiäiset. Tavoitteena oli selvittää, millaiset ja miten sijoitetut tekopökkelöt ovat hyödyllisimpiä metsäpölyttäjille ja muulle monimuotoisuudelle talousmetsissä.
Lahopuusta riippuvaisia lajeja on Suomessa noin 5000. Valtaosa niistä on hyönteisiä ja puuta lahottavia sieniä. Ne pitävät yllä ekosysteemipalveluita esimerkiksi pölyttäen ja hajottaen.
Tekopökkelöiltä löydettiin muun muassa kantokääpää ja purppuranahakkaa. Linnuista havaittiin merkkejä etenkin käpytikan käynneistä. Pistiäisistä esimerkiksi pohjansimamehiläinen ja horsmanverhoilijamehiläinen löysivät pökkelöt.
Tekopökkelöt löytyvät metsänhoidon suosituksista ja sertifioinneista. Esimerkiksi PEFC-sertifikaatti edellyttää kahdesta viiteen tekopökkelöä hehtaaria kohti, jos hakkuualueella ei muutoin ole riittävästi lahopuuta. Yrityskohtaiset tavoitteet tekopökkelöiden määrästä voivat olla kymmenenkin pökkelöä hehtaarille.
Parhaimmillaan metsässä on varmistettu sekä pystypuun että kaatuneen tai kaadetun maalahopuun jatkumo. Pitkänen muistuttaa, että pökkelöitä kannattaa tehdä jokaisessa metsänkäsittelyn vaiheessa, jotta alueella on aina myös nuorempaa pystylahopuuta . Puusta katkaistu latva kannattaa jättää pökkelön viereen maalahopuuksi, joka on hyvä kasvualusta muun muassa kääville.
