Juha Hakkaraisen ja Marko Mäki-Hakolan mielestä EU-politiikan tuoma haaste metsien käytölle on moninkertainen aiempiin ympäristöhaasteisiin verrattuna. Metsäalan talouden tulevaisuutta he pitävät vahvana ja kestävänä.
Juha Hakkarainen vertaa metsäalan nykytilannetta finanssikriisin aikaan vuonna 2008.
”Tuolloinen kriisi oli paljossa harhaa. Ongelmiin joutui pääasiassa paino- ja kirjoituspapereiden tuotanto, mutta se samaistettiin koko alan kriisiksi”, Hakkarainen sanoo.
Silloin arvioitiin, että metsäteollisuuteen ei enää koskaan saataisi kopiopaperin kaltaista korkean lisäarvon massatuotetta. Nyt näkymä on toinen.
”Teollisuuden markkinanäkymä on hyvä, samoin kilpailukyky. Teollisuus on tehnyt hyvää tulosta jo pitkään ja alkuvuosi 2021 oli historiallisen hyvä”, sanoo Hakkarainen.
Kopiopaperin korvaajakin on aivan nurkan takana. Tutkijat pitävät puupohjaisia tekstiilejä jopa arvokkaampana tuotteena kuin kopiopaperia niin volyymin kuin lisäarvonkin suhteen.
”Uskon myös, että talousnäkymä pysyy. Kaikki merkittävät megatrendit luovat kysyntää kestävästi tuotetulle, uusiutuvalle ja kierrätettävälle raaka-aineelle”, sanoo Hakkarainen.
MTK on Euroopan tunnetuimpia metsäjärjestöjä
Juha Hakkaraisen ja Marko Mäki-Hakolan näkemykset kiinnostavat, sillä heidän kauttaan peilautuu muutos suomalaisella ja eurooppalaisella metsäsektorilla. MTK on Euroopan tunnetuimpia metsäorganisaatioita ja sen ääntä on totuttu kuuntelemaan.
Hakkarainen aloitti MTK:n metsäjohtajana maaliskuussa 2009 ja siirtyi elokuun 2021 alussa Finsilvan toimitusjohtajaksi. Finsilvan toimiala on metsätalous ja kiinteistönjalostus ja se omistaa 130 000 hehtaaria metsää Etelä- ja Keski-Suomessa.
Mäki-Hakola aloitti MTK:n metsäjohtajana heinäkuun alussa. Molemmilla on takanaan pitkä ura erilaisissa tehtävissä MTK:ssa.
Asiakkaiden sijaan haasteena ovat nyt poliitikot
Mäki-Hakola on samaa mieltä Hakkaraisen kanssa metsäalan talousnäkymistä. Sen sijaan ympäristöhaasteista heidän ajatuksensa eroavat hieman.
Esimerkiksi 2000-luvun alun Ylä-Lapin metsäkiistassa vaatimuksia esittivät metsäteollisuuden keskieurooppalaiset asiakkaat ja ne kohdistuivat valtionmetsiin.
”Nyt vaatimuksia esittää poliittinen hallinto niin unionissa kuin Suomessa, ja ne kohdistuvat kaikkiin metsiin omistajasta riippumatta. Suurin muutos on, että komissiosta käsin on kyseenalaistettu koko pohjoismainen metsätalous eikä vain yksittäisiä hakkuita tai hakkuutapoja”, sanoo Hakkarainen.
Ylä-Lapin kiistassa kanavana olivat kansainväliset ympäristöjärjestöt. Ne kertoivat Suomesta metsäteollisuuden asiakkaille ja välittivät käsityksiään asiakkaiden vaatimuksista Suomessa toimivalle metsäteollisuudelle ja valtiolle metsänomistajana.
Mäki-Hakolan mukaan ympäristöjärjestöillä on nytkin tietty rooli, mutta enemmän vaikuttamisessa poliitikkojen suuntaan ja julkisina keskustelijoina.
Suomen metsätalous on erityisen herkkää tällaiselle vaikuttamiselle, koska se on vientiala. Hakkaraisen mukaan melkein kaikissa maailman maissa metsäala toimii vain kotimarkkinoilla ja tunnettu tosiasia on, että jokaisessa maassa oman maan metsätaloutta pidetään yleensä maailman parhaana.
Tietämys metsäasioista on heikkoa
Ylä-Lapin kiistan aikaan metsäteollisuuden asiakkaat tunsivat suomalaisen metsänhoidon eivätkä moittineet sitä. Konfliktia ympäristöjärjestöjen kanssa ei haluttu.
Nyt kun moitteita esittävät poliitikot, ne kohdistuvat metsänhoitoon, mutta ne perustuvat usein melko vähäiseen tietoon.
Mäki-Hakola arvioi Euroopan komission asennetta metsätalouteen kesäkuussa julkisuuteen vuotaneen metsästrategialuonnoksen perusteella. Hän pitää sitä suorastaan ideologisena, kun se panee ympäristön kaiken edelle.
”Varmasti kaikki tavoittelevat parempaa. Mutta metsien talouskäyttö ei ole tärkeä monillekaan unionin päättäjille”, sanoo Mäki-Hakola.
”Moni EU-päättäjä tulee metsättömästä maasta. Jokainen peilaa metsien käyttöä taustaansa. Hyvät tarkoitukset ja vähäiset tiedot ovat kuitenkin usein tuhoisa yhdistelmä”, Mäki-Hakola sanoo.
Päättäjien vähäinen tietämys metsien hoidosta ja käytöstä on merkki myös siitä, että metsäala on epäonnistunut viestinnässään. Sekä Hakkarainen että Mäki-Hakola korostavat, että viestintäponnistuksia alan merkityksestä on parannettava.
Pelkkä viestintä ei kuitenkaan riitä. ”Metsäala on panostanut ekologiseen kestävyyteen paljon, mutta se ei tarkoita, etteikö koko alalla olisi silti vielä paljon tehtävääkin”, Hakkarainen sanoo.
Väite ideologiasta on kova
Väite, että komissio suhtautuisi ideologisesti metsien käyttöön, on kuitenkin kova ja vaatii perusteluita. Mäki-Hakolan mukaan asia oli näkyvillä, kun komissio valmisteli metsästrategiaa.
”Aluksi valmistelu oli avointa ja siihen osallistuivat monet tahot. Mutta unionin muiden päätöksentekoelinten, ennen muuta parlamentin, kannat menivät eri suuntaan kuin komission”, Mäki-Hakola sanoo.
Komissio kuitenkin jatkoi valmistelua täysin yksin ja hiljaisuudessa. Kesäkuussa julkisuuteen vuodettu luonnos olikin sitten täysin toisenlainen kuin vaikkapa parlamentin kanta edellytti.
”Ympäristö meni siinä kaiken edelle, mikä ei edistä kestävää kehitystä kokonaisuutena”, sanoo Mäki-Hakola.
Väite ideologiasta on kova myös siksi, että ihmisillä ei ole tapana tehdä ideologisissa asioissa kompromisseja.
”On merkkejä, että jos komissio ei jossakin saa tahtoaan läpi, se tuo sen esiin jotakin muuta kautta. Jos näin käy, pitää vain toivoa, että jäsenmaat pysyvät lujana”, sanoo Mäki-Hakola.
EU:n itäisten metsämaiden vastustus yllätti
Kesäkuussa julkisuuteen vuodettu metsästrategialuonnos herätti ankaraa vastustusta. Suomessa tämä leimattiin ympäristö- ja ilmastotavoitteiden vastustamiseksi. Suomen metsäalaa on syytetty massiivisesta lobbauksesta, joka käänsi komission pään.
Tietenkin myös pohjoismainen metsäalan edunvalvonta oli hereillä, mutta unionin itäiset metsämaat tuottivat yllätyksen MTK:llekin.
”Sieltä tuli erittäin voimakas viesti, että he luulivat unionin turvaavan yksityisen omistusoikeuden ja vapaan yrittäjyyden aiemman komentotalouden sijaan. Metsästrategialuonnos oli kuin märkä rätti näille kuvitelmille”, sanoo Mäki-Hakola.
Omistusoikeus on metsänomistajuuden ytimessä muuallakin unionissa. Se, että asia nostettiin niin vahvasti esille itäisistä metsämaista, oli MTK:lle yllätys, ja iloinen.
Edunvalvonta ei ollut turhaa. Kun metsästrategia lopulta julkaistiin, se oli monessa mielessä parempi kuin aiempi luonnos.
Unionin metsäala on yhtenäistynyt
Metsäalan muuttunut toimintaympäristö vaikuttaa muutenkin. Hakkarainen muistelee, että finanssikriisin jälkeen esimerkiksi teollisuus ja metsänomistajat kiistelivät milloin mistäkin. Myös unionin metsämaiden oli toisinaan vaikea löytää yhteistä nuottia.
Nyt metsäalan eurooppalainen edunvalvonta löytää yhteisen sävelen sieltä, missä se on löydettävissä.
”Joskus kauan sitten unionissa puhuttiin subsidiariteettiperiaatteesta. Se tarkoittaa, että päätökset tehdään niin lähellä tavallista ihmistä kuin mahdollista ja päätetään ylätasolla vain se, mikä on välttämätöntä”, Hakkarainen kuvailee.
Tämä on avain myös unionin metsäalan yhteisen edunvalvonnan onnistumiseen.
”Kestävä metsätalous on avainsana, mutta sen sisältö on erilainen Etelä-Euroopan korkkitammimetsissä kuin meidän kuusikoissamme”, Hakkarainen sanoo.
Myös unionin monet hankkeet ovat liimanneet metsäalaa yhteen: kestävä rahoitus, biodiversiteetti- ja metsästrategia, muun muassa metsäkatoa torjuva REDD+, Fit for 55 -ohjelma ja maankäyttöön keskittyvä LULUCF.
”Ne ovat tiivistäneet yhteistyötä niin metsämaiden kuin toimialojen kesken”, sanoo Hakkarainen.
Ilmasto ei hyötyisi hakkuurajoituksista
Hakkaraisen mielestä on hyvä, että metsistä käydään ympäristökeskustelua, mutta sen jyrkkyys häiritsee. Esimerkkinä hän sanoo vaatimukset suojella metsiä hakkuiden vähentämiseksi Euroopassa, jotta metsiin saataisiin suurempi hiilivarasto.
Tämä ei kuitenkaan parantaisi ilmaston tilaa juurikaan. Maarit I. Kallion vetämän tutkimuksen mukaan hakkuut vain siirtyisivät muualle, enimmäkseen Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan sekä Venäjälle, missä metsien käyttö saattaa olla selvästi tuhlailevampaa kuin Euroopassa.
”Ilmastoa se auttaisi, jos myös globaali kulutus ja kysyntä vähenisi samalla. Mutta näin käy vain toivemaailmassa”, sanoo Hakkarainen.
Todellisuudessa kehitys on päinvastainen: Metsäteollisuus ry:n konsulttiyhtiö Afryltä tilaaman selvityksen mukaan metsäteollisuustuotteiden globaali kysyntä kasvaa 715 miljardiin euroon vuonna 2035, kun se nyt on 540 miljardia euroa.
Toisaalta metsäala on niitä harvoja aloja, jotka tuottavat ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjuntaan. ”Meidän pitäisi käyttää metsiä niin, että voisimme korvata fossiilisia raaka-aineita. Voisimme metsänhoidon keinoin pitää metsät kasvussa, jolloin myös metsänielu olisi mahdollisimman suuri”, sanoo Hakkarainen.
Tämä kaikki vaatii investointeja teollisuuteen ja metsänhoitoon, mutta hakkuiden rajoittaminen olisi myrkkyä investoinneille.
”Ei olisi tuotekehitystä, emme saisi uusia, fossiilisia raaka-aineita korvaavia tuotteita. Korjausinvestoinnit teollisuuteen loppuisivat ja kannattavuus hyytyisi. Tämä luultavasti on todellinen tavoite, kun hakkuurajoituksia esitetään”, Hakkarainen sanoo.
Eurooppa siis menettäisi kukoistavan ja ilmastoystävällisen teollisuudenalan ilman että ilmasto hyötyisi juurikaan.
Metsäkeskustelun pitäisi katsoa kokonaisuuksia
Sitran uusimmassa Korjausliike-raportissa katsotaan myös tämän vuosisadan jälkipuoliskolle, jolloin Pariisin ilmastosopimuksen mukaan pitäisi pyrkiä hiilinegatiivisuuteen. Metsiä koskeva ilmastokeskustelu on harvemmin ulottunut näin kaukaiseen aikaan.
Hiilinegatiivisuus ei toteudu ilman nieluja, joita on maatalouden lisäksi metsissä. Suojelu kuitenkin heikentää suojellun metsän kasvua ja hiilinielua nopeasti.
Eivätkä hoitamattomien metsien hiilivarastot ole edes millään varmuudella pysyviä.
”Me tiedämme Keski-Euroopan hyönteistuhoista ja useilla tahoilla riehuvista metsäpaloista, että metsien hiilivarastot voivat koska hyvänsä haihtua kuin tuhka tuuleen”, Hakkarainen sanoo.
Mäki-Hakola toivoo rakentavampaa metsäkeskustelua.
”Pitäisi katsoa kokonaisuuksia ja ottaa huomioon kestävyyden kaikki ulottuvuudet, niin sosiaalinen, taloudellinen kuin ekologinenkin”, sanoo Mäki-Hakola.
Vain yhteen ulottuvuuteen keskittyminen on Mäki-Hakolan mielestä jonkinlaista vapaamatkustamista.
”Se on helppoa, mutta ei tuota ratkaisuja. Kestävyyden kaikki ulottuvuudet on turvattava, muuten yksikään ei toteudu”, Mäki-Hakola sanoo.
Kuka? Mikä?
Juha Hakkarainen
- Finsilva Oyj:n toimitusjohtaja 1.8.2021 alkaen
- Työskennellyt aiemmin MTK:ssa, viimeksi metsäjohtajana, sitä ennen tutkimuspäällikkönä ja metsäekonomistina, sekä lukuisissa muissa metsäalan työpaikoissa ja yliopistossa
- Koulutukseltaan maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti, pääaineena metsätalouden suunnittelu ja ekonomia, arvosanat yrityksen taloustieteestä ja kansantaloustieteestä
- Lukuisia luottamustehtäviä, harrastaa kuntourheilua, metsästystä ja kalastusta, Saimaata ja ruuanlaittoa
Marko Mäki-Hakola
- MTK:n metsäjohtaja 1.7.2021 alkaen
- Työskennellyt aiemmin MTK:ssa elinkeinojohtajana, Länsi-Suomen metsänomistajaliiton johtajana ja tutkimuspäällikkönä, sekä myös Pellervon taloustutkimuksessa tutkijana
- Koulutukseltaan filosofian maisteri biologiassa ja kansantaloustieteessä
- Harrastaa kestävyysurheilua, luonnossa liikkumista ja koripalloa joukkueenjohtajana
Finsilva Oy
- Suomen suurimpia metsänomistajia, 130 000 hehtaaria metsää
- Merkittävintä liiketoimintaa metsätalous ja maanjalostus
- Omistajat: Dasoksen metsärahasto, Metsäliitto Osuuskunta, Metsärahasto II Ky (Ilmarinen) sekä MTK
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK
- Maanviljelijöiden, metsänomistajien ja maaseutuyrittäjien etujärjestö
- Paikallisyhdistysten kautta 114 000 maanviljelijäjäsentä ja 42 700 jäsentilaa
- Paikallisyhdistysten kautta 202 000 metsänomistajajäsentä
- Ruotsinkielisellä sisarjärjestöllä SLC:llä lisäksi 10 600 maanviljelijäjäsentä ja 19 000 metsänomistajajäsentä
