Luken tutkimusprofessori Jari Hynynen kertoo, miten erilaiset metsäpalstat sitovat hiiltä. Metsäasiantuntija Anne Polojärvi korostaa maanmuokkauksen merkitystä metsien kasvussa.
Päätehakattu metsä kasvaa parhaiten, kun maa muokataan ja istutetaan taimet. Metsä uudistuu myös luontaisesti mutta paljon hitaammin.
Nämä johtopäätökset voidaan tehdä kahdeksalta erilaiselta metsäpalstalta, joilla Forest.fi vieraili kesällä 2022 tarkastelemassa erilaisen ja eri-ikäisen puuston kasvua. Kohteet sijaitsevat Etelä-Kuusamossa Käsmän suunnalla. Kuusamo sijaitsee Koillismaalla, noin sata kilometriä napapiiriltä etelään.
Vierailukohteet analysoi Kuusamon metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija Anne Polojärvi. Hän muistuttaa Kuusamon erityispiirteistä, jotka vaikuttavat metsien kasvuvauhtiin.
Kuusamon lämpösumma on suurin piirtein sama kuin Sodankylän. Korkeus on iso vaikuttava tekijä metsien ja muiden kasvien kasvussa.
Paikkakunnan ylänköilmasto ja kasvillisuusvyöhyke poikkeavat vuotuiselta lämpösummaltaan muista vastaavan leveysasteen alueista. Kuusamo sijaitsee kauttaaltaan yli 200 metrin korkeudella merenpinnasta, joten se vastaa olosuhteiltaan Keski-Lappia.
”Kuusamon lämpösumma on suurin piirtein sama kuin Sodankylän. Korkeus on iso vaikuttava tekijä metsien ja muiden kasvien kasvussa”, Polojärvi sanoo.
Ilmaston lämpeneminen näkyy pohjoisessa
Vuotuinen lämpösumma saadaan laskemalla yhteen vuorokauden keskilämpötilat kasvukauden aikana. Laskentaan otetaan mukaan ne vuorokaudet, jolloin lämpötila on yli viisi astetta. Sodankylä sijaitsee Kuusamosta noin 200 kilometriä luoteeseen. Kuten muillakin kylmillä alueilla, ilmaston lämpeneminen näkyy Kuusamossa.
”Vuotuisista lämpösummatuloksista löytyy merkittäviä lisäyksiä verrattuna entiseen. Lehti tulee nykyisin puuhun touko-kesäkuun vaihteessa, kun vastan sai ennen häthätää juhannukseksi”, Polojärvi sanoo.
Lehti tulee nykyisin puuhun touko-kesäkuun vaihteessa, kun vastan sai ennen häthätää juhannukseksi.
Kuusamossa elettiin 1980-luvulla kylmiä kesiä ja talvia. Erikoisen kylmänä vuonna 1987 Kuusamossa tiputtiin metsärajaa myötäilevään lämpösummaan. Polojärven mukaan Kuusamon vuotuinen lämpösumma on kasvanut niistä vuosista merkittävästi.
Kuusamon ominaispiirteisiin kuuluvat myös tykkytuhot ja kosteus, jotka molemmat jarruttavat metsien kasvua. Kuusamon humidissa ilmastossa vettä sataa enemmän kuin haihtuu.
”Iso sademäärä vaikuttaa niin, että soistuminen on nopeampaa ja kangasmaille muodostuu melko paksu kuntta. Täältä löytyy paljon tuoreita, reheviä kankaita”, Polojärvi sanoo.
Tietoja artikkeliin on antanut myös metsänomistaja Eero Karjalainen Kuusamosta.
Polojärven ohella Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen kommentoi kohteita hiilensidonnan näkökulmasta.
Mänty, istutettu vuonna 2021, pituus 40 senttiä.
Polojärvi: ”Noin nelivuotias männyntaimi on lähtenyt hienosti kasvamaan soistuneella alueella, jolla on aika runsaasti suopursua, hillaa ja heinää. Taimen lähelle nouseva koivu on raivattava aikanaan. Maapohjaa on muokattu, jotta kivennäismaata on saatu esiin ja palte aikaiseksi.
Paltteessa taimen saama lämpösumma on 30 prosenttia korkeampi kuin tiiviissä maassa. Korkeampi lämpösumma merkitsee täällä Kuusamossa ratkaisevaa apua taimikon kasvuun lähdössä. Aiemmista kokemuksista tiedetään, että auratuille alueille 1960–1980-luvuilla istutettujen metsien kasvu on onnistunut erittäin isolla todennäköisyydellä.”
Mänty, istutettu vuonna 2005, pituus 7 metriä.
Polojärvi: ”Aurattu ja taimikonhoito tehty. Pientä aukkoisuutta esiintyy, mutta tässä on erittäin hyvin kasvava taimikko.”
Hynynen: ”Reipaskasvuinen männikkö, jossa on hyviä vuosikasvuja. Nuorten metsien kasvu Kuusamossa ja Pohjois-Pohjanmaalla yllätti aikanaan. Syväaurauksesta puhuttiin aikanaan, että se on hirveän näköistä ja kamalaa maastoa kävellä, mutta kyllä sillä keinoin vaan puu kasvaa.”
Avohakattu pelloksi vuonna 1962, mutta metsittynyt itsestään, koska peltoa ei ole otettu käyttöön. Mänty noin 11 metriä, kuuset 10 metriä ja koivut matalampia. Puusto eri ikäistä. Alun perin samaa palstaa kuin yllä olevassa kuvassa.
Polojärvi: ”Noin 40–50 vuotta vanhaa sekapuustoa, joka on ohuen näköistä, ei kovin järeytynyttä. Kuntta näyttää paksulta, ja vaikuttaa, että metsä on uudistunut hitaanlaisesti. Valtavaa taimiviidakkoa ei ole, ainoastaan yksittäisiä kituvia männyntaimia ja koivunvesa.
Mänty ei sovi jatkuvaan kasvatukseen tällä kunttaisella, ehkä vähän soistuneella maapohjalla. Männyn syntyminen on saattanut kestää 20 vuotta, mutta onhan siinä jotain metsää, vaikka mitään ei ole tehty. Kohde on kasvanut 60 vuotta, mutta 20-vuotiaassa täystiheässä taimikossa voi olla jo enemmän puuta kuin tässä.
Metsän tehokkaalla ja nopealla uudistamisella saadaan siis sama määrä puuta ja aikaa kuluu vain kolmannes. Jatkuva kasvatus yhdistetään yleensä eri-ikäisiin metsiin. Tasaikäinen metsä on vaikea jatkuvalle kasvatukselle, vaikka kuvassa näkyy yksittäinen kelo ja vanhempaa mäntyä.
Jatkuvassa kasvatuksessa syntyy paljon pienaukkoja, jolloin tykkytuhot ovat täällä mahdollisia. Tykky iskee helposti puustojen reuna-alueisiin.”
Hynynen: ”Kohteesta löytyy erirakenteisuutta, mutta jos yksisilmäisesti ajattelee vain puun tuotantoa, pienemmät puut eivät kovin kaksisilta näytä. Hiilensidonta jää pienemmälle, mutta oma arvonsa tällaisellakin kohteella on. Tämä kohde sitoo tässä vaiheessa enemmän hiiltä kuin viereinen hyväkasvuinen taimikko (ks. 2005 istutettu kohde), mutta jos katsotaan tästä seuraavat 50 vuotta, niin tilanne keikahtaa toisin päin.
Tämä taimikko on pian kirkkaasti parempi hiilinielu aina seuraavaan päätehakkuuseen saakka. Kun kohde päätehakataan, kantoihin, juuriin ja hakkuutähteisiin jäänyt hiili vapautuu pikkuhiljaa.
Hiilipäästö jatkuu niin pitkään, kuin taimien ja kasvillisuuden yhteyttäminen on isompaa kuin mitä lahoamisen aiheuttamat päästöt ovat. Hiilinieluksi kohde muuttuu Kuusamossa ehkä 10–20 vuodessa riippuen taimikon tiheydestä.”
Mänty, istutettu 2003, pituus 7 metriä.
Polojärvi: ”Tiheän näköinen mutta suositusten mukainen taimikko, jossa on todennäköisesti 2000 puuta hehtaarilla. Viiden vuoden päästä puuta on enemmän kuin luontaisesti 60 vuotta uudistuneessa (ks. yllä oleva kuva) metsässä.
Alla näkyy metristä puoleentoista metriin korkeaa koivuvesakkoa. Taimikonhoito on tässä tehty vuonna 2016, seuraavaksi tulee ensiharvennus noin kymmenen vuoden sisällä, ehkä vähän ennenkin.”
Hynynen: ”Hyvännäköinen taimikko, jossa kasvaa myös koivikkoa ja kelokin on pystyssä.”
Sekametsä: kuusta, mäntyä ja koivua. Palsta hakattu 1960-luvun alussa. Käytetty lehmien laitumena, kunnes uudistunut itsestään.
Polojärvi: ”Palstalla näkyy eri mittaista puustoa. Mänty jopa 13 metriä, kuusi alle 10 metriä. Myös nuoria taimia näkyy.
Metsä on lähtenyt kasvamaan luontaisesti, vaikka mitään ei ole tehty. Puusto on elävän näköistä. 60 vuodessa on saatu tällainen metsä, kun samaan aikaan istutettu metsä olisi jo kypsä päätehakattavaksi. Metsästä ei ole saatu vuosien varrella harvennustuloja, mutta toisaalta on säästetty uudistamiskustannukset ja metsää on silti syntynyt.
Jos metsän antaisi kasvaa vielä 20–30 vuotta, havupuut voisivat järeytyä arvokkaiksi tukkipuiksi. Saattaisi kuitenkin olla järkevää harventaa metsä kerran, jotta havupuut alkaisivat järeytyä. Poistuma olisi 30 kiintokuutiota hehtaarilta, kun lähellä sijaitsevasta metsästä (ks. yllä oleva kuva) saadaan alle puolessa ajassa 50 kiintokuutiota.”
Sekametsä, kuusta ja mäntyä. Istutettu 1989.
Polojärvi: ”Kuusamossa taimikot sijaitsevat aina aika korkealla. Tämäkin palsta sijaitsee yli 300 metriä merenpinnasta. Korkeus näkyy 11–12-metrisessä puustossa. Metsän uudistus on tehty aikanaan kunnolla. Maa on muokattu ja taimet ovat hyvin istutettuja.
Kyseessä on tuoreen kankaan pohja, jossa on paksu kuntta, minkä vuoksi alue on aurattu. Auraamisella on varmistettu kohteen lämpösumman nousu istutusvaiheessa, mikä on varmistanut taimikon alkukehityksen ja edistänyt metsän kasvua. Alueelle on kasvanut jo noin sata kiintokuutiota puuta hehtaarille. Ilman poroja ja hirviä vesakkoa olisi paljon enemmän. Ne muokkaavat maisemaa tehokkaasti täälläpäin.
Harvennushakkuu on tulossa viiden vuoden päästä. Kohteessa on jo nyt jonkun verran tukkipuuta, vaikka se on vielä kuitupuuvaltainen. Harvennushakkuun jälkeen metsä järeytyy melko äkkiä, kun paksuimmat puut jäävät kasvamaan ja metsä saa latvuksista lannoitusta.”
Koivu, pituus noin 11 metriä. Aiempaa peltoa.
Polojärvi: ”Koivu on lähtenyt kasvamaan tasaisesti, vaikka koivu yleensä kasvaa suopellolla ojien varsiin. Kyseessä on todennäköisesti entinen korpi. Maapohja on turvemaata, alla kasvaa esimerkiksi hillaa.
Peltojen metsitykset pääsääntöisesti epäonnistuivat 1980-luvulla tyypillisesti ravinnehäiriön vuoksi, kun kohteita ei lannoitettu. Ja jos ojitus ei ollut kunnossa, soistuminen alkoi uudelleen. Tässä ei olla tehty mitään, mutta puusto on kasvanut valtavasti, kun taustalla on kunnossa oleva vesitalous. Jos kohdetta olisi hoidettu, siinä olisi tolkku metsä, mutta myöhäistä se ei ole vieläkään.”
Hynynen: ”Puusto on melkoinen hiilinielu. Kaikki kasvutila on käytetty ja kohde pukkaa vielä jonkun aikaa lisää kuutioita. Paikallinen lämpölaitos ottaisi varmaan mielellään tuosta puolet pois energiapuuksi.
Kohteeseen voisi hakea Kemera-tukea (yksityisen maanomistajan metsänhoidon tuki), kun kyse on niin selvästi energiapuukohde.”
Ikimetsä, 20-metristä kuusta ja koivua.
Polojärvi: ”Puut näyttävät todella pitkiltä, kun normaalisti kuusikko on Kuusamossa 15–16 metristä. Etelä-Kuusamossa vuotuinen lämpösumma on korkeampi kuin esimerkiksi keskustassa.
Männyt ovat yli 200-vuotiaita, kuusetkin lähes sen ikäisiä. Mänty voi olla vielä 500-vuotiaana vihreä, mutta kuusi ei. Kuusi alkaa täällä 200-vuotiaana kuivua latvasta pystyyn, vaikka pystyssä se saattaa pysyä vielä pitkän tovin.
Kuusamon vanha puusto on ollut hyvin kuusivaltaista, kun mäntyä on ollut helpompi hakea polttopuiksi ja rakentamiseen. Yleensä tämän ikäisessä metsässä koivua on vähän, koska koivu lahoaa aiemmin. Kohde on kivinen, soistunut ja kunttainen, mikä olisi hankala yhdistelmä uudistamiselle.”
Hynynen: ”Metsän kasvu ei enää päätä huimaa, jos kasvaa enää ollenkaan. Siinä on kyse enemmän hiilivarastosta kuin hiilensidonnasta. 50 vuotta sitten hiilensidontaa oli paljon enemmän, mutta kyllä metsä vieläkin nettonielu on. Vanhassa metsässä kasvu on hitaampaa, vaikka vähän alikasvustoakin olisikin tulossa.”
Kesän pituus ja lämpö määrittävät kasvua
”Kasvukauden pituus, lämpötilat ja sateet määräävät kasvuympäristön ja kasvun olosuhteet”, kiteyttää tutkimusprofessori Hynynen metsien kasvun periaatteet.
Pohjoisessa Etelä-Suomea lyhyempi kasvukausi ja pienemmät lämpösummat näkyvät puustossa.
”Etelä-Suomessa parhailla kasvupaikoilla puun kasvu voi olla yli kymmenen kuutiota hehtaarilta vuodessa, mutta pohjoisessa kasvu jää muutamaan kuutioon hehtaarilta, vaikka kasvupaikka olisi samanlainen. Maantiede näkyy kasvukauden pituudessa ja lämpötilassa”, Hynynen sanoo.
Kasvupaikan ravinteisuus merkittävä tekijä
Toinen merkittävä puun kasvun vaikuttava tekijä on kasvupaikan ravinteisuus ja kosteus.
”Ollaanko kangasmailla vai turvemailla? Siihen voidaan aika vähän metsänhoidolla vaikuttaa. Ravinteisuuteen voidaan vaikuttaa lannoittamalla ja suometsien vesiolosuhteisiin ojittamalla ja ojituksia kunnostamalla”, Hynynen kertoo.
Turvemailta hakkuutuloja saa usein vähemmän kuin kangasmailta ja metsänhoito- ja puunkorjuukustannukset ovat usein suuremmat.
Hynysen mukaan Suomen metsistä kolmannes on turvemailla. Suot ovat syntyneet jääkauden jälkeen painanteisiin, joihin vettä alkoi kertyä. Turve alkaa muodostua hapettomissa olosuhteissa, joissa kasvit kuoltuaan hajoavat epätäydellisesti.
Turvemaa on kasvualustana omanlaisensa. Puusto kasvaa ilman toimenpiteitä ohutturpeisissa korpikuusikoissa, mutta suurin osa puuta kasvavista soista on jossain vaiheessa ojitettu puuntuotannon vuoksi, koska puiden kasvun kannalta soilla vettä on yleensä liikaa.
Keskenään samanlaisia turvealueet eivät Hynysen mukaan ole. Ne luokitellaan sijainnin, kasvillisuuden ja rehevyyden mukaan esimerkiksi karuiksi rämeiksi tai reheviksi korpisoiksi, joissa turpeen paksuus ja ravinteisuus vaihtelee.
”Turvemaa on kasvualustana omanlaisensa. Puusto kasvaa ilman toimenpiteitä ohutturpeisissa korpikuusikoissa, mutta suurin osa puuta kasvavista soista on jossain vaiheessa ojitettu puuntuotannon vuoksi, koska puiden kasvun kannalta soilla vettä on yleensä liikaa”, Hynynen sanoo.
Kangasmaastot multavia tai moreenia
Kangasmaastot ovat puolestaan valtaosin moreenia tai parhaassa tapauksessa multavaa maata.
”Etelässä parhaat kasvupaikat on raivattu aikanaan pelloksi, mutta lehtoja ja lehtomaisia kankaita on vieläkin”, Hynynen sanoo.
Metsän kasvua voidaan vauhdittaa lisäämällä minimiravinteen määrää. Minimiravinteella tarkoitetaan ravinnetta, joka loppuu ensimmäisenä ja rajoittaa puun kasvua. Kankailla minimiravinne on typpi ja turvemailla sitä on yleensä runsaasti, mutta kaliumia ja fosforia puuttuu.
”Sen takia turvemaita lannoitetaan tuhkalla, koska siinä on kaikkea muuta paitsi typpeä. Kankaalla pelkkä tuhkalannoitus ei juurikaan lisää kasvua”, Hynynen kertoo.
Metsän kasvua rajoittavat metsätuhot ovat Hynysen mukaan pysyneet Suomessa ainakin toistaiseksi ”pienessä mittakaavassa”, mutta hirvet ovat perinteisesti muuttaneet maisemaa syömällä männyn- ja lehtipuiden taimia.
”Hirvien vuoksi etelässä ei näy paljon muuta kuin kuusikkoa”, Hynynen sanoo.
Puuston määrä lisääntynyt
Suomessa puuston määrä on lisääntynyt puolella vuodesta 1990, vaikka hakkuutkin ovat lisääntyneet. Hynysen mukaan kasvusta kaksi kolmasosaa on metsänhoidon ansiota.
”Ojituksia on tehty ja metsiä on uudistettu viljellen eikä luontaisesti. Taimikoita on hoidettu ja harvennettu ja puulajeja säädelty kasvupaikkojen mukaan. Näillä konsteilla on pystytty lisäämään sekä kasvua että hakkuita”, Hynynen kertoo.
Hynysen mukaan yksi kolmannes kasvun lisäyksestä johtuu ilmastosta. Kasvuolosuhteet ovat parantuneet 1990-luvulta alkaen, mutta Luonnonvarakeskuksen marraskuussa julkaiseman inventoinnin mukaan metsien kasvun kasvuvauhti on alkanut Suomessa hidastua, vaikka puuston tilavuus suureni.
”Ilmaston vaikutuksesta emme tarpeeksi vielä tiedä, mutta hypoteesi on, että puuston kasvu voi Suomessa lievetä, ellei se peräti tasaannu kokonaan”, Hynynen toteaa.
Hän sanoo kuitenkin samalla, ettei tekisi ”dramaattisia johtopäätöksiä” kahden inventoinnin välisestä erosta, kun siihen voivat vaikuttaa niin monet asiat.
”Kuitenkin on ilmeisesti niin, että rajatussa tilassa kasvavan puuston määrä alkaa olla huipulla. Ellei metsänkäsittelyssä tehdä jotain muutoksia, tuskinpa kasvu jatkuu samalla tavalla”, Hynynen sanoo.
”Hakkuutasoa ei voida ehkä lisätä”
Luonnonvarakeskuksen mukaan vuonna 2021 hakatun runkopuun ja puuston poistuman määrä oli 92 miljoonaa kuutiometriä. Metsiin kasvoi uutta runkopuuta 103 miljoonaa kuutiometriä.
Hakkuita ei ehkä pystytä Hynysen mukaan Suomessa enää lisäämään, ettei hakkuissa mennä yli puuston kasvun.
Hakkuut vähentävät Hynysen mukaan hiilensidontaa.
”Nykyinen metsänkasvatus harvennuksineen ja kiertoaikoineen ei maksimoi puuston hiilimäärää, eikä edes runkopuun tuotosta”, Hynynen sanoo.
Hynysen mukaan hakkuita voitaisiin kuitenkin lisätä parilla toimenpiteellä hiilensidonnasta tinkimättä.
”Silloin harvennukset olisivat pienempiä ja kiertoajat pidempiä. Tällä tavalla pystyttäisiin lisäämään hiilensidontaa ja ylläpitämään nykyisiä hakkuumääriä”, Hynynen toteaa.
”Jos taasen kannattavuutta ajatellaan, niin se ei ole nykyisillä hinnoilla ja kustannuksilla parempi vaihtoehto. Mutta jos puuntuotantoa ajatellaan, tämä voisi ehkä olla siedettävä kompromissi”, Hynynen sanoo.
Hänen mukaansa metsien hiilensidontaa ja elinvoimaisuutta lisäisivät myös metsien lannoitus, jalostetut taimet ja siemenet sekä puuston tiheyden kasvattaminen.
”Näillä konsteilla kasvua saadaan lisättyä, vaikka hakkuumäärät pysyisivätkin”, Hynynen sanoo.
”Suomen metsät kasvavat hyvin”
Jari Hynynen on eri mieltä väitteestä, jonka mukaan hiilensidonta on suurinta käsittelemättömässä metsässä. Hänen mukaansa Suomen metsistä suurin osa on terveitä ja hyvän kasvun vaiheessa.
”Hiilivarastot lisääntyisivät ihan varmasti, jos hakkuut pysäytettäisiin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, mutta ajan mittaan se ei olisi kauhean kestävää metsänkäsittelyä hiilensidonnan kannalta”, Hynynen sanoo.
”Aikajänne sille, mikä on kestävää ja mikä ei, se on aika pitkä.”
Hynysen mukaan jos hakkuut lopetettaisiin Suomessa, metsät vanhenisivat ja tihentyisivät ajan mittaan. Niiden elinvoimaisuus vähenisi ja tuhoriskit kasvaisivat. Samalla hiilensidonta heikkenisi ja laskisi ennen pitkää nollaan, jolloin metsät olisivat niin sanotusti tasapainotilassa.
”Hiilensidonnan ja biomassan nettokasvu olisi nolla. Kaikki hiili mikä sidotaan, kuolee toisaalla. Metsä olisi silloin iso hiilivarasto, mutta ei ottaisi ilmakehästä enää uutta hiiltä”, Hynynen sanoo.
Kaikki tietävät, että loppupelissä ratkaisee, miten paljon puuta metsästä otetaan ja mitä puulle tehdään.
Tasapainotilan saavuttaminen vie pitkään, satoja vuosia.
”Se on tosi pitkän ajan juttu, mutta rehevässä kasvupaikassa se saavutetaan aiemmin. Teoreettisesti sitä kohti oltaisiin menossa, jos mitään ei tehtäisi”, Hynynen sanoo.
Hynysen mukaan hiilensidonnan kannalta parasta on, että metsästä löytyy tervettä ja elinvoimaista puustoa.
”Hiilivarasto on kohtuullinen ja uutta hiiltä sitoutuu. Kaikki tietävät, että loppupelissä ratkaisee, miten paljon puuta metsästä otetaan ja mitä puulle tehdään”, Hynynen sanoo.
Turvemaiden käyttäytyminen ”kova haaste”
Hynysen mukaan turvemaat ovat oma lukunsa. Niistä vapautuvaa hiiltä on hankalaa tutkia.
”Hiilen vapautuminen turvemailla, varsinkin korpimailla on ratkaisevaa. Maahan saattaa olla sitoutunut hiiltä viisi kertaa enemmän kuin puustoon”, Hynynen sanoo.
Pohjaveden korkeudesta riippuu paljon.
Maahiilen määrää on vaikea mitata koko maan tasolla. Se on aika lailla arvaamista, vaikka joitain hyvin karkeita laskelmia on tehty.
”Jos pohjavesi on ihan pinnassa, sieltä vapautuu metaania ilmakehään. Jos maa kuivaa tosi syvälle, sieltä vapautuu hiilidioksidia. Vaihtelu on suurta”, Hynynen sanoo.
Jos puustoa on paljon, pohjaveden pinta on alhaalla. Päätehakkuun jälkeen pohjavesi nousee, kun vettä haihduttavat puut poistuvat.
”Yksi ratkaisu on käsitellä metsää niin, että vesipinnan vaihtelut ovat mahdollisimman maltillisia, mikä olisi hiilen kannalta optimaalista. Tässä on kuitenkin paljon asioita, mitä ei vielä tunneta. Maahiilen määrää on vaikea mitata koko maan tasolla. Se on aika lailla arvaamista, vaikka joitain hyvin karkeita laskelmia on tehty”, Hynynen toteaa.
Metsät vanhenevat Suomessa
Luonnonvarakeskus tiedotti viime toukokuussa, että Suomen metsät sitovat vähemmän hiilidioksidia kuin ennen. Hynynen ei vielä usko trendiä pysyvänä, vaikka sanoo ottavansa tilanteen vakavasti. Kasvun aleneminen on huomattu eniten männyllä Keski- ja Pohjois-Suomessa.
Todennäköisenä syynä hän pitää metsien vanhentumista.
”Niin sanottua tehometsätaloutta harjoitettiin erityisesti 1960–1980-luvuilla. Silloin ojitettiin paljon turvemaita ja tehtiin uudistushakkuita. Se metsien sukupolvi alkaa olla siinä iässä, ettei se enää lisääkään kasvua”, Hynynen sanoo.
Hynysen mukaan tavallisessa männikössä puiden pituuden ja läpimitan kasvu on nopeinta jo noin 20–30-vuoden ikäisenä. Puuston tilavuus ja hiilensidonta ovat huipussaan 40–60-vuotiaana.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia kasvuun ei vielä liian hyvin tunneta. Tähän saakka lämpeneminen on lisännyt metsien kasvua, mutta jos kuivia jaksoja tai jotain muuta tulee, niin se muuttaa kuviota aika lailla.
”Ilmastonmuutoksen vaikutuksia kasvuun ei vielä liian hyvin tunneta. Tähän saakka lämpeneminen on lisännyt metsien kasvua, mutta jos kuivia jaksoja tai jotain muuta tulee, niin se muuttaa kuviota aika lailla”, Hynynen toteaa.
Hyvinä kesinä puut kasvavat keskimäärin paremmin kuin huonoina kesinä, vaikka kasvu vaihtelee puulajien mukaan. Asiaa tutkitaan paraikaa.
”Männyt, kuuset ja koivut eivät reagoi ihan samalla tavalla ilmastoon”, Hynynen sanoo.
Turvemailla metsien kasvua edistäisivät kunnostusojitukset.
”Mutta toisaalta turvemailla pyritään vähentämään kunnostusojituksia, koska ne ovat ympäristöriski. Vesistöihin tulee huuhtoumia, ja pohjaveden pinnan vaihtelu aiheuttaa toisen miinusmerkkisen muutoksen. Tuhkalannoituksella voitaisiin ylläpitää kasvua ilman ojitustemppuja”, Hynynen sanoo.
- Suomessa jokaisen kaadetun puun tilalle istutetaan neljä uutta puuta.
- Suomessa metsänomistajan on lain mukaan huolehdittava elinvoimaisen taimikon synnystä päätehakkuun jälkeen.
- Uudistuksen voi tehdä istuttamalla tai kylvämällä puita tai jättämällä päätehakkuun yhteydessä suurimpia puita siementämään uudet taimet, jolloin puhutaan luontaisesta uudistamisesta.
- Suomessa talousmetsien pinta-alasta hakataan vuosittain noin 1,5 prosenttia, mistä yli puolet on harvennushakkuuta. Kuusamossa harvennushakkuiden osuus on yleensä ollut noin 70-80 prosenttia.
- Luonnonvarakeskus Luken mukaan hakatun runkopuun ja poistuman yhteismäärä oli viime vuonna 92 miljoonaa kuutiometriä, kun metsiin kasvaa uutta runkopuuta 103 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.
- Elävän runkopuun kokonaismäärä lisääntyi noin 12 miljoonalla kuutiometrillä.
Yksi kommentti “Kuvat kertovat: Näin päätehakattu metsä on kasvanut 1, 17, 19, 33, 60 ja yli 200 vuodessa”
/ Taavi Siuko
Kiitos esimerkeistä, mitä metsä kasvaa.
Kuusamossa ne kertova metsänviljelyn enemmän kuin tuplaavan puun kasvun luontaiseen uudistumiseen verrattuna. Arvokasvussa ero kertaantuu. Mänty- ja kuusitukin markkina-arvo on kuitupuuhun verrattuna yli 3 kertainen.
Pidetään mielessä, että 75 vuotta on uurastettu metsäpuiden rodun jalostuksessa. 1.5 polvi ”testattu” laatu on saatavissa ja vain paras on kyllin hyvä.
Tässä taannoin paneeliprofessorit kampanjoivat ”hakkuut vähentävät metsien hiilinieluja sata vuotta”. VMI tietokanta kertoo aivan muuta. Kun hakkuut sotien jälkeen ylittivät metsien kasvun 1950-1970, syntyi tilaa, jossa Luonto käytti valon, veden ja ravinteet uuteen kasvuun. Kasvu kiihtyi seuraavat 50 vuotta sitä enemmän, mitä enemmän hakattiin mutta alkoi taantua 2020 paikkeilla, kun hakkuut ovat pitkään laahanneet 30% kasvusta jäljessä. Metsämme kaipaavat uudistusta. Uutta satoa ei saada, ellei vanhaa korjata.
VMI on mitattua tietoa sadalta menneeltä vuodelta. Ympäristö- ja ilmastopaneelien professorit ovat kristallipalloistaan näkevinään 100 vuotta tulevaan. Luettuani väitteen ”hakkuun jälkeen metsä ei vuosikymmeniin ole hiilinielu” etsin ja kyselin onko asiaa tutkittu. Kun googlekin puristi päätään ja myyntiin tuli noin 400m x 500 m palsta, joka oli 23-25 vuotta sitten hakattu puhtaaksi, ostin sen. Palsta oli villi viidakko, uudistunut luontaisesti koivulla, seassa kuusta ja mäntyä. Hakkuussa kertyi energiapuuta 190 m3/ha, mikä 25 vuoden ajalla vastaa 7,6 m3/ha keskimääräistä vuosikasvua. Tulkitsen tuloksen niin, ettei puhtaaksihakkuu 25 vuotta sitten ollut vähentänyt palstan hiilinielua vaan teki tilaa uudelle kasvulle. Tiedon janossani sen keskeytin. Ensi keväänä otetaan uusi alku, istuttamalla 1.5 polven kuusen taimet.