Näkökulma: Suomi Arktisen neuvoston johtoon – joko nyt omat vahvuudet mukaan

EU

Stora Enson Veitsiluodon tehtaat Kemissä kuvattuna Paavonkarin suunnasta. Kuva: Taisto Saari
Stora Enson Veitsiluodon tehtaat Kemissä kuvattuna Paavonkarin suunnasta. Kuva: Taisto Saari

Suomi aloittaa Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana vuonna 2017. Suomen roolista arktisen alueen kehityksessä on valmisteltu useita taustapapereita. Yhteistä niille on, että ne unohtavat kokonaan pohjoisen Suomen vahvuuden, metsien käytön.

Raportit näkevät Suomen roolina lähinnä jäänmurtajat, kaivosteollisuuden ja matkailun. Tämä olisikin sopiva ohjelmapaketti suurimmalle osalle arktista aluetta, kuten Yhdysvalloille, Kanadalle, Grönlannille, Islannille, Norjalle ja Venäjälle, jotka ovat pääosin tundraa, missä elinkeinot perustuvat uusiutumattomien luonnonvarojen lisääntyvään käyttöön, uusiutuvien luonnonvarojen osalta kalastukseen ja lisäksi matkailuun.

Toisaalta taustapaperit unohtavat kokonaan tärkeimmän vahvuutemme, pohjoisen Suomen 150-vuotisen metsätalouden ja -teollisuuden.

Suomi ja maa- ja metsätalousministeriö ovat kuitenkin heräämässä siihen, että Suomen näkökulman tulisi perustua omiin vahvuuksiimme. Johtoajatuksena on tehdä maastamme arktisen alueen edelläkävijä kestävässä kehityksessä ja liiketoiminnassa.

Lipponen ei tunnista metsää lainkaan

Uusimpia taustapapereita on Paavo Lipposen vuonna 2015 Elinkeinoelämän keskusliitolle valmistelema arktista talouskasvua käsitellyt raportti. Siinä ei mainita metsäsektoria millään lailla. Ainoa maininta on sivulla 28: ”Metsähakkuut voivat myös haitata matkailuelinkeinoa.”

Raportti väittää, että matkailu on Pohjois-Suomen suurin toimiala. Tämä ei ole totta edes Lapissa, missä matkailun merkitys elinkeinona on muita alueita suurempi.

Lapissakin taloudellisesti ylivoimaisesti suurin elinkeino on metsäsektori 1,3 miljardin euron liikevaihdolla, kun matkailun luku on 0,65 miljardia euroa. Matkailu kuitenkin työllistää Lapissa laskutavasta riippuen joko yhtä paljon tai hiukan enemmän kuin metsäsektori.

Lipposen raportissa korostetaan Perämeren kaaren teollisuuskeskittymää ja työssäkäyntialuetta, mikä on hyvä asia. Se kuitenkin sivuutetaan, että kyse on hyvin suurelta osin nimenomaan metsäteollisuuskeskittymästä. Perämeren kaaren metsäteollisuuden merkitys on aivan keskeinen koko Pohjois-Suomen tulevaisuudelle.

Perämeren kaaren metsäteollisuus käyttää nykyisin yli 11 miljoonaa kuutiometriä puuta vuodessa ja suunnittelee uusia investointeja. Niiden edellytyksenä on koko pohjoisen alueen metsätalouden kehittäminen ja metsävarojen käyttö.

Kierto- ja biotaloudesta raportissa on yksi maininta. Siinä luetellaan mahdollisia biotalousyrityksiä: Neste Oil, Kemira, Yara, Orion ja Bayer. Ei yhtään metsäteollisuusyritystä.

Koulutuksen ja tutkimuksen osalta raportti korostaa Oulun yliopiston merkitystä. Luonnonvarakeskusta tai Pohjois-Suomen ammattikorkeakouluja ei edes mainita, vaikka niillä on monipuolista arktista osaamista ja kansainvälistä yhteistyötä.

Kuusamolaista metsää. Kuva: Tarja Hoikkala/Visit Finland
Metsien käyttö on pohjoisen Suomen talouden selkäranka, mitä kuvastaa, että alueen kaikki talousmetsät ovat monikäytössä, metsätalouden kanssa kilpailevia elinkeinoja unohtamatta. Kuva: Tarja Hoikkala/Visit Finland

Metsäsektori ei saa enää vaieta

Metsäsektorin on herättävä ja tarjottava osaamistaan myös arktisiin ohjelmiin. Suomen ja Ruotsin osalta metsäalan vahvuudet ovat samat kuin etelämpänäkin: puuvarat karttuvat hyvän metsänhoidon ja ilmaston lämpenemisen johdosta, puun käyttö on ekotehokasta ja perustuu uusimpaan tietoon ja teknologiaan, maankäytön suunnittelu on demokraattista, jokamiehenoikeudet on turvattu, toiminta pitää yllä laajaa paikallisyritysten ja monenlaisten metsänomistajien verkostoa, mikä levittää taloudellisen ja sosiaalisen hyödyn koko alueelle.

Suomen Lappi ei ole asumaton ja tietön erämaa, ”wilderness”, kuten Alaskan, Kanadan tai Venäjän arktiset alueet, vaan turvallinen ja saavutettavissa oleva, kestävästi hoidettu, pääosin metsäinen maakunta, jossa on asuttu ja eletty vuosisatoja.

Lapin metsien suojeluaste on maailman korkeimpia, 20 prosenttia. Luonnon monimuotoisuuden suojelu perustuu tutkittuun tietoon ja korkeaan osaamiseen.

Suojelualueita hoidetaan hyvin eikä niillä tehdä lainkaan kaupallisia hakkuita, kuten useimmissa Euroopan maissa. Niin suojelualueita kuin talousmetsiäkin kehitetään yhteistyössä matkailun ja muiden paikallisten elinkeinojen kanssa.

Suomessa on onnistuttu jopa yhdistämään muualla oikeastaan vain tundraelinkeinona tunnettu poronhoito kestävään metsätalouteen niin, että molemmat elinkeinot menestyvät. Samoin Pohjois-Suomessa yhä kasvava luonnonmarjateollisuus ja metsätalous pystyvät hyvin toimimaan samoilla alueilla. Tästä yhtenä osoituksena on Lapin luonnonmarjojen luomusertifikaatti.

Metsätalouden ja matkailun yhteistoimintaa samoilla hehtaareilla on kehitetty menestyksekkäästi esimerkiksi Ylläksen, Luoston ja Muonion alueella.

Mihin puheenjohtajuutta tarvitaan?

Maailmanlaajuinen pyrkimys korvata fossiilisiin luonnonvaroihin, erityisesti öljyyn, perustuvat materiaalit biomateriaaleilla tarjoaa Pohjoismaille valtavat mahdollisuudet. On ymmärrettävää, että muut arktiset maat, kuten Norja, Islanti ja Yhdysvallat korostavat biotaloudessa vain kalastuksen ja kalankasvatuksen mahdollisuuksia, koska eihän heillä muutakaan ole.

Metsien kestävä käyttö taas on Suomen ja Ruotsin vahvuus. Jos Suomi jättää tarttumatta tähän arktisen puheenjohtajakautensa aikana, mihin Suomi puheenjohtajuutta edes tarvitsee?


Arktinen neuvosto

Paavo Lipposen raportti Elinkeinoelämän keskusliitolle

Perämeren kaari

forest.fi:n artikkeli Lapin talousmetsien luomusertifikaatista

Metsien monikäyttöön liittyviä graafeja forest.fi:ssä

Metsähallitus Metsätalous Oy


 

Mitä mieltä olit artikkelista?

Jaa:

Kirjoita kommentti