Hae

Euroopan havumetsiä uhkaa hidas tuho, joka tappaa puut sisältäpäin

Metsänhoito

juurikäävän lahottamia kuusia pinossa
Juurikääpä aiheuttaa Euroopassa vuosittain jopa 800 miljoonan euron taloudelliset menetykset. Suomessa vastaava summa on 50–80 miljoonaa euroa.  

Juurikäävän torjunta vaatii päättäjiltä kiireellisiä toimia, koska se uhkaa Euroopan metsätaloutta ja aiheuttaa merkittäviä tulonmenetyksiä jo nyt.

Päättäjien tulisi havahtua mänty- ja kuusimetsiä uhkaavan juurikäävän eli maannouseman torjuntaan.

”Jos juurikäävän leviäminen halutaan pysäyttää, EU:n ja kansallisten hallitusten tulisi alkaa pian miettiä sääntelyä ja tukipolitiikkaa”, sanoo juurikäävän biologista torjunta-ainetta valmistavassa Lallemand Plant Care -yrityksessä työskentelevä Lauri Lappalainen.

Juurikääpä aiheuttaa Euroopassa vuosittain jopa 800 miljoonan euron taloudelliset menetykset. Suomessa vastaava summa on 50–80 miljoonaa euroa.  

Juurikäävän torjunnasta tulisi huolehtia hakkuiden yhteydessä, mutta se usein laistetaan kustannusten ja tuhojen hitaan paljastumisen vuoksi.

Myös metsänomistajia tulisi valistaa. Juurikääpää voidaan torjua kannon leikkauspintaan levitettävällä biologisella torjunta-aineella tai urealiuoksella. Jos kantokäsittelyjä ei tehdä, sieni leviää juuristoon ja siitä edelleen terveisiin puihin vieressä.

Juurikääpä metsien pahin vitsaus

Helsingin Sanomat on kutsunut juurikääpää jopa pahemmaksi talousmetsien vitsaukseksi kuin kirjanpainaja. Juurikääpä lahottaa kuusen tai männyn juuristoa ja runkoa usein metrien korkeudelle. Se lahottaa erityisesti arvokkaita tyvitukkeja, mutta tuhon paljastuminen voi kestää jopa vuosikymmeniä.

”Joskus tulevaisuudessa tapahtuvista tuhoista ei välttämättä olla tällä hetkellä kovin kiinnostuneita”, Lappalainen sanoo.

Juurikääpä tuhoaa erityisesti taloudellisesti arvokasta tukkipuuta. Tuhojen paljastuminen kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä.

Puun sairastuttua sen kyky sitoa hiilidioksidia heikkenee, https://forest.fi/fi/artikkeli/millaisille-paikoille-jatkuva-kasvatus-soveltuu/mikä vaikeuttaa ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Juurikääpä myös vähentää metsäteollisuuden raaka-aineen määrää ja käytännössä estää jatkuvan kasvatuksen, jos se vaivaa kuusikkoa. Lisäksi laho puu on alttiimpi myrsky- ja hyönteistuholle. Suomalaistutkimuksessa osoitettiin viime vuonna, että kirjanpainaja vaivasi kolmea neljästä juurikäävän infektoimista puista.

Lue lisää: Kirjanpainajan ja juurikäävän yhteydestä uutta tietoa – näistä merkeistä ennustat tulevan metsätuhon

Juurikäävän torjunta kannattaa

Puita vaivaa kaksi eri juurikääpälajia: kuusen lahottajaksi erikoistunut kuusenjuurikääpä (Heterobasidion parviporum) ja pääasiassa mäntyjen juuristoa lahottava männynjuurikääpä (Heterobasidion annosum). Molemmat käävät tarttuvat myös muihin puulajeihin, mutta lehtipuut ovat havupuita kestävämpiä juurikääville.

Juurikäävät vaivaavat saastuttamiaan kasvupaikkoja vuosikymmeniä.

Luonnonvarakeskuksen mukaan juurikäävän torjunta merkitsee investointia puuston kasvuun ja tuleviin hakkuumahdollisuuksiin.

Juurikääpää voidaan torjua parhaiten ajoittamalla hakkuutyöt pakkaskeleille, jolloin juurikäävän itiötuotanto on pysähdyksissä. EU:n alueella tämä on yleisesti mahdollista vain Suomen ja Ruotsin pohjoisosissa.

Tyvitervastaudin vaivaamaa männikköä.

Toiseksi paras vaihtoehto on kesähakkuissa suojata kantopinnat kasvinsuojeluaineella.

Harmaaorvakka-sienen itiöitä sisältävä, biologinen kasvinsuojeluaine on tehokas torjuntakeino. Harmaaorvakka on juurikäävän luonnollinen kilpailija. Aine levitetään hakkuun yhteydessä kannon leikkauspinnalle.

Metsätuholaki puuttuu monesta maasta

Suomessa laki velvoittaa juurikäävän torjuntaan kaikissa havupuuvaltaisten metsien hakkuissa riskialueella keväästä loppusyksyyn. Muualla Euroopassa tilanne ei ole yhtä hyvä.

Baltiassa ja Puolassa tehdään juurikäävän torjuntaa käytännössä vain valtionmetsissä.

”Jos juurikäävän torjuntaan ei panosteta, tulevat puusukupolvet kärsivät yhä pahemmista lahovaurioista, mikä vaarantaa havupuiden kasvatuksen tulevaisuudessa.”, Lappalainen toteaa.

Juurikääpääongelmaan voi osaltaan puuttua myös jalostetuilla taimilla. Ruotsalaiset ja suomalaiset tutkijat havaitsivat, että tietyillä kuusilla esiintyi vastustuskykyä juurikäävän leviämistä vastaan.

Näissä puissa juurikäävän leviämistä hidasti PaLAR3B-geenimuoto jopa 27 prosenttia. Tästä on metsänomistajalle suurta taloudellista hyötyä siinä vaiheessa, kun puut kaadetaan, sillä arvokasta tyvitukkia säästyy laholta. Tartunnalta geeni ei kuitenkaan suojaa.

Lähteitä: Luonnonvarakeskus, Tapio, Helsingin Sanomat, Verdera/Lallemand Finland Oy

Lue lisää: Millaisille paikoille jatkuva kasvatus soveltuu? Tutkijalla ja kokeneella metsäammattilaisella selvä näkemys

Lue lisää: Uusia keinoja juurikääpää vastaan – sairastuneen metsän voi hoitaa vain avohakkuulla

Mitä mieltä olit artikkelista?

Jaa:

3 kommenttia

  • Pohjoismaissa tuota kantokäsittelyä on tehty jo 1990-luvulta lähtien, mutta Euroopassa tuota suojautumista tehdään ilmeisen vähän vieläkin. Tyvilahon merkitys on taloudellisesti ainakin metsänomistajalle todellinen ja kun lahotyveysten pituus saattaa olla enemmän kuin vain 20-30 cm, sillä useinhan se katkotaan 2-3-metriseksi kuitupuuksi.
    Erittäin hyvä, että näitä mahdollisia merkittäviä tuhon aiheuttajia tuodaan esille ja niistä toki pitäisi kirjoitella yleisemminkin esim. lehdissä jne. ja nimenomaan niistä riskeistä mitä nuo vaatimukset metsien käsittelyn rajoittamisista saattaa aiheutua.

    Reply

  • Olen tehnyt kantokäsittelyn jo 25 vuotta ennakkoraivauksissa yli 5 cm kannoille urealiuoksella taskussa kulkevasta shampoopummosta.

    Reply

  • Juurikäävän torjunnan historia on surullinen esimerkki metsäntutkijan työstä ja vaivasta, jonka tulos väitöskirjojen kansien väliin jääneenä ei ole maamme metsiin jälkeä jättänyt.
    Monesti arvokas työ jää vaaksaa vaille, kun aika ja määrärahat loppuvat.
    Tauno Kallio veti yhteen työryhmänsä (1959-1964) uurastuksen seuraavasti:
    ”1. Maannousemasienen ilmateitse tapahtuva itiötartunta hakkuissa syntyvien kantojen kaatopintoihin , jonka leviämistavan R i s h b e t h (1948, s. 178) on ensimmäisenä osoittanut, on Suomessakin sangen yleinen k.o. taudin leviämistapa.
    Sieni leviää tällä tavoin kuusen kantojen kaatopintoihin, mutta männyn kannoista sitä ei tässä tutkimuksessa tavattu.
    2. Välittömästi puiden kaatamisen jälkeen kantojen kaatopintoihin sivellyt suoja-aineet rajoittivat maannousemasienen ilmateitse tapahtuvaa saastutusta. Kokeilluista suoja-aineista Ventti osoittautui tehokkaimmaksi. Myös lyijyvalkoinen ja kreosootti estivät sienen ilmainfektiota.
    3. Kulotus esti melkein täydellisesti maannousemasienen leviämisen kantojen kaatopintoihin.”

    Täsmälääke kantokäsittelyyn jäi löytämättä eikä Kallio ennättänyt kiinnittämään huomiota siihen, ettei itiötartunta kantoon aiheuta tuotantotappioita vaan juurikäävän rihmaston eteneminen kannon juurista viereisten kasvavien puiden juuriin ja runkoon lahottaen ne.
    Julkaisun johdannossa Kallio viittaa vanhempaan tutkimukseen: ”Kuusen kasvatuksessa sienen aiheuttamat taloudelliset vahingot tulevat merkittäviksi vasta 30 vuotta vanhemmissa metsiköissä” (Jorgensen, Lund ja Tresehow 1939, s. 76). Havainto viittaa siihen, että juurikäävän aiheuttamat haitat ovat vältettävissä kasvinjalostuksen avulla. Tulisiko tavoite olla 30 vuoden kiertoaika. Juurikäävän rihmaston kasvunopeudesta on esitetty arvioita, mutta kukapa jaksaa tutkia sitä 30 vuotta. Ja Luonto on velikulta, joka saattaa jalostaa sienirihmastoa.

    Kattava ja ehkä ainoa selvitys tyvilahon esiintymisestä Suomessa on 13.3.1998 päivätty Metsätehon raportti 50 ”Tyvilahoa sisältävän kuusen määrä, laatu ja käyttömahdollisuudet sellun raaka-aineena”.
    Metsäteho mittasi ja luokitteli vuosina 1995-1998 Etelä-Suomessa puupinoista tievarsilla tyvilahon todeten 6,9 % hakatusta kuusesta lahovikaiseksi ja esim. vuonna 1996 hakatun lahovikaista kuusta runsas 600 000 m3.
    Lahovikaisen järeän kuusen osuus eteläsuomalaisen sellutehtaan luontaisessa raaka-ainevirrassa oli tutkimuksen mukaan keskimäärin 17 %.”
    ”Sellutehtaalle toimitettavaksi lajiteltu lahopuu sisälsi tervettä pintapuuta keskimäärin 59 %, värivikaista puuta 8 %, kovaa lahoa 29 % ja pehmeää lahoa 4 %.”
    Juurikäävän kerrottiin selittävän 80 – 90 % kuusen tyvilahon tilavuudesta ja sahapuun määrän vähenevän tyvilahon takia Etelä-Suomessa keskimäärin 8,5 %. Juurikääpälaho nousee rungossa useita metrejä rajoittuen pääasiassa sydänpuuhun. Pitkälle edenneenäkin mesisienilaho saa aikaan yleensä vain alle metrin pituisen kartiomaisen tummareunaisen onkalon.” Pahinta jälkeä ne tekevät yhdessä.
    Lahon torjunta ei ollut Metsätehon tutkimuksen kohteena vaan ”hankkia tyvilahoa sisältävän kuusen määrästä, alueellisesta vaihtelusta, laatusisällöstä ja käyttöarvosta sellun raaka-aineena sekä saada viitteitä lahovikaisen puun laadun- ja arvonmääritykseen sekä hankintamenetelmien kehittämiseen.”

    Sellunkeittokokeissa ”lahon vaikutus näkyi selvästi ja systemaattisesti vasta eniten pehmeää lahoa sisältävän luokan tuloksissa.” Kyseisessä koe-erässä pehmeää lahoa oli 15,9 % mitä lienee tuotannossa vaikea saavuttaa, kun ”pehmeän lahon osuus tehtaan käyttämästä kokonaispuumäärästä on nykyisen lajittelun mukaisessa puuvirrassa keskimäärin 0,6 %.” Niinpä lahopuun keitto selluksi on suositeltava tapa hyödyntää lahotukit. Lajittelullakin on hintansa ja se tuntuu lahotukin hinnassa. Siinä on nyt uusi kilpailija: polttopuu.

    Kumpikaan edellä mainituista tutkimuksista ei viittaa havaintoon siitä, että juurikäävän itiölevitys alkaa keväällä lämpötilan noustua pysyvästi yli 5°C:een. Juurikäävän aiheuttamasta tyvilahosta tuli Suomessa ongelma vasta kun kesäaikaiset hakkuut kalliiden hakkukoneiden mukana yleistyivät.
    Paluu talvihakkuisiin estänee itiöleviämisen jatkumisen, mutta ei poista juurikäävän rihmastoa jo saastuneesta maasta. Siihen tarvitaan joko puulajin vaihto tai kuusen vastustuskykyisen geenimuunnoksen löytö tai tuottaminen ja sitten klooniviljely. Brasiliassa torjuttiin Cryphonectria cubensis eukalyptus plantaaseilta ottamalla käyttöön vastustuskykyisten kloonien viljely. Siinä sivussa eukalyptuksen kasvunopeuskin kolminkertaistui ja sellun tuojasta tuli 40 vuodessa maailman suurin sellun viejä.

    Reply

Kirjoita kommentti