Jokaisenoikeudella saa vaikka kiipeillä puissa – tekevätkö metsät meistä maailman onnellisimman kansan?
Liikkuminen luonnossa auttaa tutkitusti pääsemään irti huolista. Mieliala kohentuu ja onnellisuus kasvaa. Suomessa ulkoillaan metsissä eniten Euroopassa ja samalla maa on voittanut onnellisuuskyselyt jo kuudesti peräkkäin.
Voisiko Suomen pärjääminen maailman kansojen onnellisuutta mittaavissa World Happiness Report -mittauksissa johtua suomalaisten metsäsuhteesta? Tällainen väite esitettiin esimerkiksi metsäalan yhteisen Metsien Suomi -viestintähankkeen mainosvideolla vuonna 2020.
Kysymys on sen verran kiinnostava, että asia on päätetty selvittää. Huhtikuussa Itä-Suomen yliopisto kertoi tekevänsä kyselytutkimuksen siitä, millainen yhteys on suomalaisten onnellisuuden ja metsäsuhteen välillä.
Suomessa todellakin on metsää ja siellä myös liikutaan. Maan pinta-alasta kolme neljäsosaa on metsää, josta valtaosan omistavat yksityiset kansalaiset ja perheet. Valtaosa metsistä on tavallista talousmetsää, mutta metsäalasta on tiukasti suojeltu melkein Belgian kokoinen ala, 2,94 miljoonaa hehtaaria. Se on yli 13 prosenttia metsäalasta.
Liikkuminen metsissä on vapaata. Jokamiehenoikeudet ovat laajoja ja maailmanmitassa harvinaisia, mutta eivät ainutlaatuisia. Vastaavia oikeuksia löytyy Pohjoismaista ja Baltiasta, mutta ei esimerkiksi Keski-Euroopasta.
Pähkinänkuoressa suomalaiset jokamiehenoikeudet tarkoittavat oikeutta kulkea omin voimin tai ratsain kenen hyvänsä omistamassa metsässä, oikeutta väliaikaiseen leiriytymiseen sekä esimerkiksi marjojen, sienten ja kukkien keräämiseen.
Myös vesillä ja jäällä voi liikkua, jopa konevoimalla. Luonnonvesissä saa peseytyä, samoin onkia ja pilkkiä.
Ulkoilun terveyshyödyt ovat valtavat
Suomalaiset ovat luonnon virkistyskäytössä Euroopan unionin aktiivisin kansa.
”Euroopan unionin liikuntabarometrissä ei ollut Norjaa mukana ja voi olla, että he ovat vieläkin aktiivisempia”, sanoo Suomen Ladun toiminnanjohtaja Eki Karlsson. Suomen Latu on maan suurimpia ulkoilua edistäviä kansalaisjärjestöjä.
Barometrin mukaan 66 prosenttia suomalaisista harrastaa ulkoilua. Luonnonvarakeskuksen mukaan ulkoilua harrastavista 15–80-vuotiaista jokainen ulkoilee keskimäärin 182 kertaa vuodessa.
Metsässä liikkumisesta on myös hyötyä. Suomalaisen lääketieteen alan julkaisun Duodecimin mukaan ”tutkimusnäyttö metsässä liikkumisen ja oleskelun myönteisistä vaikutuksista terveillä henkilöillä on melko vahvaa erityisesti psykologisten vaikutusten osalta”.
Sen sijaan siitä, voiko ulkoilulla hoitaa sairauksia, on vain vähän tutkimustietoa. Ulkoilulla metsissä on kuitenkin suuri merkitys erityisesti kansanterveydelle ja sairauksien ehkäisylle.
Oikeudet tunnetaan – ja ei tunneta
Mutta tuntevatko suomalaiset jokaisenoikeutensa?
”Kyllä ja ei”, sanoo Anne Rautiainen, joka on toimittanut ympäristöministeriölle julkaisun Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella. Suomalaiset kyllä osaavat vedota jokamiehenoikeuksiin, ja heidän käsityksensä jokamiehenoikeuksista ovat varmoja, mutta eivät kuitenkaan aina oikeita.
Käytännön tilanteet tuottavat pulmia: missä menevät jokamiehenoikeuksien rajat? Niitä on Suomessa määritetty paljon, jopa tuomioistuimissa. Monet jokaisenoikeudet perustuvat perinteiseen tapaoikeuteen, mutta toiset perustuvat lakiin, minkä muuan kaakkoissuomalainen maanomistaja sai tuta vuonna 1922.
Maaseudun tulevaisuus -lehti kertoo, että liki kymmenen vuotta aikaisemmin, vuonna 1914, ruokolahtelainen emäntä Ilma Lindgren oli Saimaan saaristossa kolmen muun naisen kanssa puolukassa. Paluumatkalla he päättivät poiketa läheiseen taloon kahville ja kätkivät siksi aikaa puolukkasäkkinsä rantapusikkoon.
Maan omistava isäntä löysi säkin ja vaati osaa puolukoista itselleen, koska ne oli kerätty hänen mailtaan. Emännät eivät suostuneet, mutta isäntä päätti ottaa marjat.
Lindgren haastoi isännän oikeuteen. Perusteluna oli, että marjojen kerääminen oli jokaisenoikeuden perusteella sallittua.
Lindgren voitti jutun. Tuomio tuli vasta vuonna 1922, itsenäisen Suomen tuomioistuimessa, kun rikos oli tapahtunut Venäjän tsaarin hallitsemassa Suomessa.
Haittaa ei saa aiheuttaa
Suomalaiset ulkoilevat enimmäkseen valtion, kuntien ja muiden julkisten tahojen omistamissa metsissä.
”Mutta myös yksityismetsät ovat merkittävä retkeilykohde. Kiinnostava tieto on, että yksityismetsien virkistyskäyttäjistä jopa puolet on naapureita”, sanoo Karlsson.
Rautiaisen mukaan virkistyskäyttöön tarvitaan kaikenlaisia metsiä.
”Kansallispuisto sopii hyvin niille, jotka pääsevät kulkemaan pidemmälle, kun taas kaupunkien lähimetsät ovat erityisen tärkeitä sekä elämänkaaren alku- että loppuvaiheessa. Jokaisen päiväkodin ja vanhainkodin käytössä pitäisi olla lähimetsä”, sanoo Rautiainen.
Jokaisenoikeuksien käyttö ei saa aiheuttaa maanomistajalle ”vähäistä suurempaa haittaa”.
”Se tarkoittaa, että haitan on oltava konkreettinen. Ei riitä, että tulee paha mieli. Jos rajanveto tuntuu hankalalta, kannattaa aina kysyä lupa”, Rautiainen sanoo.
Joku voi ärsyyntyä esimerkiksi puissa kiipeilystä tai maastopyöräilystä.
”Mutta kyllä puissa saa kiipeillä, jos ei katko oksia. Maastopyöräily on sallittu eikä edes maastoon syntynyttä polkua pidetä haittana, kunhan puiden juuret eivät vahingoitu”, Rautiainen sanoo.
Luvaton tulenteko on aina kielletty
Jokaisenoikeudella ei saa sytyttää avotulta eli nuotion tekemiseen on aina oltava lupa maanomistajalta. Tärkeää on myös muistaa, etteivät jokaisenoikeudet koske erityiseen käyttöön otettuja alueita, kuten vaikka aidattuja koealoja. Toisten pihoille ei tietenkään pidä mennä.
Leiriytyminen on jokaisenoikeudella sallittua siellä missä liikkuminenkin on sallittua. Jos metsässä on vaikkapa laavu, sille saa istahtaa taukoa pitämään, ellei sitä ole erikseen kielletty.
Kukkia saa kerätä, mutta ei rauhoitettuja. Marjoja saa kerätä, myös katajanmarjoja, vaikka ne ovatkin biologisesti tarkasteltuna käpyjä. Muuten käpyjä ei saa kerätä puusta ilman lupaa, mutta maasta saa. Sammalia tai jäkälää ei saa kerätä. Maa-aineksia saa, mutta vain hyvin vähäisessä määrin.
Maahan pudonneita pikkuoksia ja esimerkiksi kaarnaa saa kerätä esimerkiksi askarteluun, risukeittimeen tai teltan vaarnoiksi. Mutta puista ei saa taitella oksia, ei elävistä eikä kuolleista, ei pysty- eikä maapuista, vaikka olisikin saanut luvan nuotion sytyttämiseen. Eikä puita tietenkään saa kaataa.
Perusteeton kielto on laiton
Maanomistaja ei saa kieltää jokamiehenoikeuden käyttöä ilman laillista perustetta. Luonnonsuojelulaki jopa kieltää asettamasta käyttöä rajoittavia kylttejä, jos perustetta ei ole.
Jokaisenoikeudet kuuluvat kaikille esimerkiksi kansalaisuudesta riippumatta. Ne eivät riipu käytön tarkoituksesta eli esimerkiksi yritystoimintaa saa harjoittaa, kunhan muistaa, ettei aiheuta maanomistajalle haittaa. Oikeuden käyttämisetä ei tarvitse maksaa mitään eikä siihen tarvita suostumusta tai lupaa.
”Yritystoiminnasta kannattaa kuitenkin aina sopia maanomistajan kanssa”, sanoo Rautiainen.
Rautiaisen mukaan jokaisenoikeuksien hyväksyntä on laajaa eivätkä ne ole uhattuina.
”Eniten niitä vaarantavat välinpitämättömät ihmiset, ovat he sitten oikeuksien käyttäjiä tai maanomistajia. Heidän tekosensa ovat myös tiedotusvälineiden suosikkiaiheita”, Rautiainen sanoo.
”Mitä maanomistajiin tulee, he itsekin ovat merkittävä jokaisenoikeuksien käyttäjäryhmä”, Rautiainen sanoo.
20.6.2023 jokamiehenoikeudet on muutettu jokaisenoikeuksiksi.
