Hirvet paikantavat itse aiheuttamansa taimikkotuhot
Hirvi on taimikoiden merkittävin tuhoeläin. Vahinkojen laajuuteen ja ehkäisyyn saadaan uutta tietoa yhdistämällä laserkeilausaineistoa tuhojen sijaintitietoon.
Noin viidenneksen Suomen havu- ja lehtipuutaimikoista arvioidaan kärsivän hirvivahingoista. Erityisesti hirvi pitää männyn taimista. Pahimmillaan taimikosta on jäljellä hirvien vierailun jälkeen vain maasta törröttäviä tikkuja.
Itä-Suomen yliopiston tutkijan Markus Melinin väitöskirjatyössä kehitettiin uusia tapoja tutkia hirvien kulkureittejä ja käyttäytymistä. Työssä yhdistettiin laserkeilausaineistoa GPS-pannoitettujen hirvien sijaintitietoihin.
Aineistot yhdistämällä Melin sai selville, missä ja millaisessa metsässä hirvet kulloinkin liikkuvat. Melin laski laserkeilausaineistosta muuttujia, jotka kuvasivat kasvillisuuden määrää ja tiheyttä, ja joista pystyttiin siten tunnistamaan muun muassa tuhoja kärsineet taimikot.
”Näin pystytään tunnistamaan riskialueet ja toteutuneet tuhot. Kun alueet on tunnistettu laserkeilauskuvista, tiedetään, minne päin maastoa kannattaa mennä tutkimaan tuhoalueita tarkemmin.”
Väitöskirjatutkimuksen metsätuhoja käsittelevä osuus tehtiin Kuusamon yhteismetsän alueella. Tutkimuksessa käytettiin Maanmittauslaitoksen ja Metsäkeskuksen tuottamaa, laserkeilauksella kerättyä kaukokartoitusaineistoa, joka antaa maastosta ja metsistä tarkan kolmiulotteisen kuvan. Laserkeilausaineisto kerätään lentokoneesta ja sitä käytetään yleensä metsien inventointiin ja maanpinnan kartoitukseen.
Riista- ja kalatalouden tutkimuksenlaitoksen pannoittamia hirviä on liikkunut Suomen metsissä viime vuosina noin sata. Pannat lähettävät paikannustietoja, joiden avulla eläinten liikkeet siirretään karttapohjalle.
Lämpöstressistä kärsivä hirvi syö yöllä
Melin tutki yhdistelemänsä materiaalin avulla, millaisissa metsissä hirvet viihtyvät eri vuodenaikoina. Melinin mukaan yllättävää on hirvien käyttäytyminen kesähelteillä.
”Hirvet köllöttelivät jopa kokonaisia päiviä tiheän metsän siimeksessä, mutta siirtyivät yöksi syömään taimikoihin ja nuoriin metsiin”, Melin kertoo eläinten lämpöstressistä kesällä 2010, jolloin Suomessa koettiin ennätyksellisen lämmin kesä.
Melinin väitöskirjan idea laserkeilauksen yhdistämisestä GPS-tietoihin avaa uusia tutkimusmahdollisuuksia ekologiaan. ”Maanmittauslaitoksen keräämä laserdata on avointa ja ilmaista kaikille. Tieto eläinten elinympäristöistä ja metsän rakenteesta hyödyttää ekologista tutkimusta ja sitä myöten myös esimerkiksi riistametsänhoitoa”, Melin sanoo.
Tällä hetkellä Melin tutkii kanalintupoikueiden elinympäristöjä. Siinä laserdata yhdistetään Suomen riistakeskuksen keräämään riistakolmioaineistoon.
Maanmittauslaitoksen kaukokartoitus
Metsäkeskus ja metsätietopalvelut
