EU:n metsä-äänestys voi nostaa kotien lämmityslaskua entisestään – myös metsänhoitoon tuntuvia seurauksia
EU:n uusiutuvan energian direktiivillä olisi kalliita seurauksia Suomen energiataloudelle ja metsänhoidolle, arvioivat asiantuntijat.
Euroopan parlamentti äänesti suoraan metsästä saatavan energiapuun käytön rajoittamisen puolesta samaan aikaan, kun metsästä saatava energia on Suomelle välttämätöntä.
”Jos puuenergian käyttö lopetettaisiin Suomessa yhtäkkiä, meille tulisi kylmä”, Suomen metsäkeskuksen bioenergian ja biotalouden asiantuntija Kyösti Turkia sanoo.
Euroopan parlamentti äänesti viime viikolla, että suoraan metsistä saatava energiapuu kuten hakkuutähteet lasketaan uusiutuvaksi, jos sen osuus energian kulutuksesta pysyy vuosien 2017–2022 tasolla. Jos tämän primääriseksi kutsutun metsäenergian käyttöä lisätään, lisäystä ei laskettaisi uusiutuvaksi energiaksi eikä sen tuotantoa voisi tukea.
Äänestyksessä parlamentti hyväksyi oman kantansa uusiutuvan energian direktiiviin, mutta direktiivi voi vielä muuttua lopullisissa neuvotteluissa komission ja jäsenmaiden kanssa. Kotien saunojen ja takkojen lämmitykseen direktiivi ei vaikuttaisi.
Lämmityskulut uhkaavat nousta entisestään
Sekä Turkia että Suomen metsäkeskuksen johtava EU-metsäasiantuntija Jaana Kaipainen arvioivat, että EU:n metsäenergiaa koskeva direktiivi voi nostaa kotien lämmityskuluja entisestään Suomessa.
”Valmistelu sattuu erinomaisen huonoon saumaan ajatellen kotimaista energiantuotantoa”, Turkia sanoo viitaten Venäjän hyökkäyssodan seurauksena käsillä olevaan energian hinnan jyrkkään nousuun.
”Todennäköistä on, että direktiivi nostaa energian hintaa, jos puulle tulee päästömaksut”, hän jatkaa.
Myös Jaana Kaipaisen mukaan EU:n kaavailut nostaisivat kansalaisten asumismenoja.
”Energian hinnan oletetaan nousevan, ja se varmasti heijastuu muun muassa kansalaisten kaukolämpölaskuun. Uskoisin, että kansallisesti pohditaan kuumeisesti keinoja, joilla voidaan nykyisessä tilanteessa toteuttaa kunnianhimoista ilmasto- ja energiapolitiikkaa ja silti säilyttää energian hinta tasolla, joka ei nouse tavallisille kansalaisille kipurajan yläpuolelle”, Kaipainen sanoo.
Arvioita sumentaa se, ettei tällä hetkellä kukaan tiedä, saatetaanko puun käyttö energiantuotannossa päästökaupan piiriin vai ei.
Parlamentin kanta direktiivistä rajaisi osan suomalaisen metsänhoidon sivutuotteista kestävän bioenergian käytön ulkopuolelle. Sivutuotteita ovat muun muassa nuoren metsän harvennuksilta korjattavat pienpuut, uudistusalojen hakkuutähteet ja kannot. Niistä saisi edelleen tuottaa energiaa, mutta käyttökaton ylimenevää osaa ei laskettaisi uusiutuvaksi eikä tukikelpoiseksi energiaksi.
Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen vaikeutuu
Direktiiviehdotus heikentää Turkian mukaan kotimaisen energian tuotantoedellytyksiä ja tekee energiainvestointien suunnittelun epävarmemmaksi. Metsäpolttoaineilla on iso siivu (40 prosenttia) kaukolämmön polttoaineista.
Päästökaupan piiriin kuuluvat vähintään 20 megawatin laitokset, joissa kuluu 70 prosenttia Suomen vuotuisesta metsähakkeen käytöstä.
Turkian mielestä EU:n toiminta on ristiriidassa Suomen päivitetyn ilmasto- ja energiastrategian kanssa. Strategia tähtää maltilliseen viidenneksen lisäykseen metsähakkeen käytössä. Hakkeella korvataan fossiilisia polttoaineita. Käytön lisäys olisi 2–3 miljoonaa kuutiometriä, mikä ei olisi EU:n uuden tulkinnan mukaan uusiutuvaa energiaa vuoden 2030 jälkeen.
”Metsänomistajia kannustetaan laittamaan nyt puuta liikkeelle, mutta toisaalta EU:n tasolta laitetaan jarrua päälle. Miten kävisi esimerkiksi terminaaleihin ja logistiikkaan tehtävien investointien, jos niihin ei saisi tukea”, Turkia sanoo.
Metsiä ei kaadeta energiaa varten
Metsähakkeen käyttö perustuu Suomessa erityisesti teolliseen puunjalostukseen kelpaamattomiin rungon osiin. Suomessa metsiä ei kaadeta sitä varten, että kaadettava puu poltettaisiin energiaksi.
Jaana Kaipainen uskoo, että metsäalan toimijat ja asiantuntijat ovat pääsääntöisesti yhtä mieltä siitä, että ainespuu tulee jatkossakin hyödyntää ensi sijassa korkeamman jalostusasteen tuotannossa. Käyttökelpoisen ainespuun ohjautumista polttoon vältetään.
”Tätä rakennetaan useiden kansallisten, muun muassa biotaloutta edistävien strategioiden ja ohjelmien kautta”, Kaipainen sanoo.
Hän muistuttaa, että metsänhoidon sivuvirroista ja muuhun käyttöön soveltumattomasta pienpuusta syntyvää energiaa tarvitaan korvaamaan poistuva kivihiililtä ja turvetta.
EU:n byrokratia lisääntyisi
Kyösti Turkian mielestä direktiivi lisäisi byrokratiaa. Hän kysyy, miten määriteltäisiin kestävän energian ja ei-kestävän energian osuus tuotannosta.
”Jos tehtäisiin vaikka investointi uuteen lämpövoimalaan, miten kestävä ja ei-kestävä energia jyvitettäisiin käyttäjien kesken? Mikä olisi peruskäyttöä ja mikä ei-uusiutuvaa käyttöä? Metsäenergian raaka-ainejakeiden luokittelu uusiutuviin ja ei-uusiutuviin hankaloittaisi metsähakkeen käyttöä”, Turkia sanoo.
Turkia pitää ongelmana sitä, että direktiivi sääntelee metsäenergian käyttöä koko EU:n alueella, eikä ota huomioon pohjoisen metsänhoidon erityispiirteitä.
”Direktiivi ei istu suomalaiseen metsänhoitoon sellaisenaan. Metsäbioenergian käyttö on kestävän metsänhoidon kannalta hyvä asia. Nuoret metsät tulevat hoidetuiksi ja puuston järeytyminen tukkipuuksi nopeutuu”, Turkia sanoo.
Hakkuutähteet myös hajoavat luonnostaan metsässä, jos niitä ei korjata pois. Hajoaminen vapauttaa ilmakehään hiilidioksidia.
Energiapuun kerääminen edistää metsänhoitoa
Kaipaisen mielestä komission ehdotus direktiivin päivittämiseksi oli selkeämpi ja rakentavampi kuin parlamentin kanta.
”Metsänhoidolliset toimet (pre-commercial thinning) oli määritelty muuksi kuin ainespuuksi. Energiapuun kerääminen on ollut tärkeä lisä metsänhoitotoimien kiinnostavuuden kannalta, ja sillä on pyritty osaltaan kannustamaan yksityismetsien hoitoon”, Kaipainen sanoo.
Kaipaisen mielestä Euroopan parlamentin pyrkimyksissä voi nähdä hyvääkin, mutta toteutus on heikko.
”Lähtökohtana tulisi olla, että päätöksiä valmisteltaessa ja tehdessä ymmärretään niiden vaikutuksia jäsenvaltioissa”, Kaipainen sanoo.
Samalla hän toteaa, että lopullista tulosta direktiivistä ja sen kolmikantaneuvotteluista kannattaa odottaa maltilla. Keskustelu on kuitenkin hyvästä.
”Neuvottelujen aikana kannattaa arvioida ennakoivasti eri vaihtoehtojen vaikutuksia ja pohtia niitä kansallisen toteutettavuuden kannalta”, Kaipainen sanoo.
