Espanjalaistutkija innostui puunjalostusteollisuuden sivuvirroista – sahanpuru tarjoaa kasvualustan kaupallisesti kiinnostaville sienille
Tarvittiin espanjalainen Marta Cortina-Escribano osoittamaan, että haavan ja koivun sahanpurua ja haketta voidaan hyödyntää Ganoderma lucidum -sienen eli lakkakäävän kasvualustana.
Sahanpuru ja hake ovat puunjalostusteollisuuden sivutuotteita. Lakkakääpä on yksi taloudellisesti merkittävimmistä erikoissienistä maailmassa. Sillä on todennäköisiä terveyshyötyjä, joita Cortina-Escribanon väitöskirjatutkimuksessa onnistuttiin jopa parantamaan.
Hänen väitöksensä Selective breeding and taxonomy of laccate Ganoderma species originating from Finland (Suomen luonnosta kerättyjen lakkakääpä-sienikantojen selektiivinen jalostus ja taksonomia) tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa joulukuussa 2024. Suomen Luonnonvarain Tutkimussäätiö myönsi sille vuoden väitöskirjapalkinnon.
”Työ edistää suomalaisen puumateriaalien lisäarvoista hyödyntämistä bio- ja kiertotalouden periaatteiden mukaisesti”, palkintoperusteluissa todettiin.
Cortina-Escribanon tutkimus osoitti myös, ettei männyn puuaines soveltunut ihanteellisesti sieniviljelyyn mutta lakkasienen fermentaatio vähensi männyn ligniinipitoisuutta, mikä voi kiinnostaa selluteollisuutta.
Suomen luonto ja yliopisto houkuttelivat
Marta Cortina-Escribano opiskeli ympäristötieteitä Valencian yliopistossa. Mieli paloi opiskelemaan ulkomaille ja tutustumaan erilaiseen ympäristöön ja kulttuuriin kuin Espanja. Hän päätyi Joensuuhun kuultuaan hyvää itäsuomalaisen kaupungin yliopistosta ja luonnosta.
”Kuulin kollegoiltani paljon hyvää Suomesta, suomalaisesta yliopistojärjestelmästä ja luonnosta. Päätin itse kokea sen, mistä olin kuullut, enkä pettynyt”, hän sanoo.
Cortina-Escribanoa viehätti erityisesti suomalaisten läheinen metsäsuhde, joka johdatti hänet Itä-Suomen yliopiston puumateriaalitieteiden maisteriohjelmaan. Hän halusi kuitenkin tutkia jotain muuta kuin puupohjaisia tuotteita.
Häntä innosti ajatus Suomessa runsaasti syntyvistä metsätalouden ja puunjalostusteollisuuden sivuvirroista, joita voitaisiin käyttää erikoissienien, kuten lakkakäävän viljelyyn. Lakkakääpää on tavattu myös luonnonvaraisena Suomessa.
”Paikallisten sienikantojen viljely paikallisilla materiaaleilla voisi olla lupaava keino laajentaa muiden kuin puupohjaisten tuotteiden tarjontaa Suomen metsistä”, Cortina-Escribano kertoo tuolloisista ajatuksistaan.
Soveltava mykologia innosti
Cortina-Escribano löysi intohimon soveltavasta mykologiasta eli sienitieteestä. Polku kohti väitöskirjaa alkoi seljetä.
”Kiinnostuin erityisesti sienten roolista uusien arvoketjujen kehittämisessä. Tutustuin ohjaajaani Henri Vanhaseen, joka johti tuolloin Luonnonvarakeskuksessa hanketta, jossa kerättiin suomalaisia sienikantoja ja viljeltiin erikoissieniä metsäteollisuuden sivuvirroilla”, hän kertoo.
Lukessa Cortina-Escribano pääsi tutkimaan laajaa suomalaisten sienilajien kokoelmaa, mukaan luettuna lakkakääpä.
”Sienten viljelytutkimus kiehtoi minua valtavasti, joten päätin jatkaa aiheen parissa väitöskirjassani”, hän sanoo.
Viljely oli kaikkea muuta kuin helppoa.
”Huomasin pian, etteivät sienet useinkaan käyttäydy odotetusti. Tulokset ja omat odotukseni olivat ristiriidassa. Se oli yleensä jännittävää, mutta kieltämättä välillä myös turhauttavaa”, hän naurahtaa.
Ensimmäinen lakkakääpä riemastutti
Väitöstyön ensimmäinen merkkipaalu oli ensimmäinen itse viljelty lakkakääpä. Se kasvoi Luken laboratoriossa Joensuussa.
”Muistan innostukseni, kun löysin pienen lakkakäävän itiöemän kasvamassa yhdessä koealustan pusseista. Se oli ensimmäinen onnistuneesti viljelty sieni. Se tuoksui niin hyvältä ja raikkaalta. Onneksi tämä tapahtui heti väitöstutkimuksen alussa. Se motivoi minua ja rohkaisi optimoimaan viljelyparametreja seuraavissa tutkimuksissa”, Cortina-Escribano sanoo.
Lakkakääpä vei väitöstutkijan myös metsään sääskien ja mäkäräisten seuraksi.
”Hyttyset inisivät korvissa ja purivat. Äitini suosittelusta lievitin kutinaa valkosipulilla. Vaikka idea ei vakuuttanut, kävelin välillä metsässä valkosipulilta haisten ja siitäkin huolimatta hyttysten ympäröimänä. Ihanaa!”, hän nauraa.
Eräänä kesäisenä päivänä Cortina-Escribano löysi luonnonvaraisen lakkakäävän metsästä.
”Aurinko paistoi, lämmintä oli yli 22 astetta ja kävelin kuusikossa. Olin saanut vihjeen, että alueella voisi kasvaa lakkakääpää muistuttava sieni. Minun oli pakko tarkistaa se. Hyttysparvi ympäröi minut, kunnes vihreässä maisemassa näkyi kiiltävä, punaruskea pilkahdus. Juoksin sitä kohti. Hymyilin ja hihkuin. Luonnonvarainen lakkakääpä! Otin selfien sienen kanssa ja lähetin kuvan perheelleni Espanjaan”, hän kertoo.
Lakkakäävässä kaupallisia mahdollisuuksia
Lakkakäävässä uinuu kaupallinen potentiaali. Cortina-Escribanon mukaan sitä käytetään laajasti erityisesti Aasian maissa ravintolisänä sekä elintarvike-, rehu- ja kosmetiikkateollisuudessa.
Viime vuosina sitä on hyödynnetty biopohjaisissa materiaaleissa rakennus-, pakkaus- ja tekstiiliteollisuudessa. Väitöstutkimus auttaa jalostamaan sientä korkean arvonlisän biopohjaisiksi tuotteiksi metsäteollisuuden sivuvirtojen avulla.
Lakkakääpätuotteiden kysyntä kasvaa Aasiassa ja myös Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Suurin osa tuotannosta keskittyy Itä-Aasian maihin, joissa viljelyalustana käytetään pääasiassa sahanpurua.