100 hehtaaria riittää kannattavaan yhteismetsään
Metsän tuotto kasvaa ja vakiintuu, kun hehtaarit liitetään osaksi yhteismetsää. Isoista hakkuista maksetaan parempaa puun hintaa.
Suomen metsiä uhkaa lähivuosina pirstoutuminen, kun suurten ikäluokkien metsätilat jaetaan perintönä seuraavalle sukupolvelle. Jo nyt yksityisen metsätilan keskikoko on vain noin 30 hehtaaria. Suomen 26 miljoonasta metsähehtaarista perhemetsien osuus on 53 prosenttia.
Kansallisessa metsästrategiassa halutaan nostaa yli 50 hehtaarin metsätilojen määrä 70 prosenttiin pinta-alasta vuoteen 2025 mennessä. Lähtötaso on vuodelta 2013: silloin yli 50 hehtaarin tiloja oli alle 60 prosenttia. 2,2 prosenttia niistä oli yhteismetsiä.
Metsänomistajia kannustetaankin perustamaan yhteismetsiä eli yhteisten metsäalueiden osakaskuntia. Yhteismetsässä omat metsähehtaarit vaihtuvat osakkuuksiin. Metsänhoidosta päätetään enemmistöpäätöksinä osakaskunnan kokouksessa.
”Yhteismetsä on aktiivinen ja yritysmäinen metsänomistusmuoto”, Suomen metsäkeskuksen metsätilarakenteen asiantuntija Jukka Matilainen sanoo. ”Se on myös vaivaton omistusmuoto. Jos osakas ei halua osallistua päätöksentekoon, hänen tärkein tehtävänsä on huolehtia, että tilinumero on hoitokunnan tiedossa.”
Yhteismetsän perustamiseen tai siihen liittymiseen kannustetaankin erityisesti metsänomistajia, joiden matka omaan metsään on pitkä sekä kilometreissä että henkisesti.
Puusta parempi hinta
Yhteismetsälain mukaan yhteismetsää on käytettävä kestävän metsätalouden harjoittamiseen eli metsänhoitotoimenpiteiden on oltava taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä.
”Yhteismetsälain 31 pykälässä todetaan, että yhteismetsää on hoidettava ja käytettävä metsäsuunnitelman mukaan. Velvoite takaa, että hoitotyöt ja hakkuut tehdään”, Matilainen sanoo.
Matilaisen mukaan yhteismetsien avulla on parannettu metsien laatua ennenkin. Ennen sotia isojaossa muodostetut metsät ja sotien jälkeiset asutusmetsät perustettiin pitäjien perukoille, soille ja kallioille.
”Niille tehtiin metsätiet, ojitukset, tarpeelliset hakkuut ja hoitotyöt. Siten nuo huonommatkin maapohjat tuottavat nykyisin yhtä paljon puuta kuin keskiverto yksityismetsä.”
Metsäomistajia houkutellaan perustamaan yhteismetsiä taloudellisin porkkanoin. Maanmittaustoimenpiteet ovat maksuttomia ja pääomatulojen verotus on yhteisetuudelle pienempi kuin se on yksittäiselle metsänomistajalle.
Lisäksi yhteismetsien hakkuut kiinnostavat puunostajia. Suunnitelmallinen metsänhoito ja säännöllinen puukauppa synnyttävät kanta-asiakkuuksia ja myyntipuulle saadaan usein parempi hinta kuin yksittäinen metsänomistaja saisi.
Koko maassa on 344 yhteismetsää
Yhteismetsiä oli vuoden 2016 alussa koko maassa 344 kappaletta. Niiden yhteenlaskettu pinta-ala oli reilu 600 000 hehtaaria.
Jos yhteismetsistä muodostettaisiin neliö, sen sivu olisi noin 78 kilometriä pitkä. Se on alle viisi prosenttia Suomen yksityismetsien pinta-alasta.
Vuonna 2015 yhteismetsiä perustettiin 42 kappaletta. Niiden yhteenlaskettu pinta-ala oli 23 400 hehtaaria. Lisäksi vanhoihin yhteismetsiin liitettiin 2600 hehtaaria metsämaata.
Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelypäällikkö Kalle Konttisen mukaan uusi yhteismetsä kannattaa perustaa, jos metsäpinta-alaa on vähintään sata hehtaaria. ”Jos hehtaareita on vähemmän, kannattaa harkita liittymistä jo olemassa olevaan yhteismetsään.”
Metsäkeskuksen Jukka Matilainen on samaa mieltä sadan hehtaarin nyrkkisäännöstä. Sitä pienemmissä yhteismetsissä vuosittaiset tulot eivät riitä kompensoimaan hallintobyrokratiaa. Yhteismetsän perustamiseen kannustetaan tasaisella tuotolla, mutta sitä ei voi syntyä, jos hehtaareita ei ole tarpeeksi.
”Jokainen on suurmetsän omistaja”
Yhteismetsiä on Kalle Konttisen mukaan kolmea tyyppiä. Isoimmat ovat historian peruja. Esimerkiksi Suomen suurin, lähes 90 000 hehtaarin Kuusamon yhteismetsä on perustettu isojaossa 1956. Puun myynnin lisäksi se hankkii tuloja vuokraamalla eräkämppiä ja maa- ja vesialueita sekä myymällä maa-ainesta.
Toinen yhteismetsätyyppi on muutaman sadan hehtaarin perhemetsä. Niiden määrä on lisääntynyt viime kymmenen vuoden aikana yhteismetsälain uudistamisen myötä. Ennen vuoden 2003 lakiuudistusta yhteismetsiä perustettiin vain viranomaispäätöksin.
Kolmanneksi yritykset ja kunnat perustavat Suomeen yhteismetsiä. Esimerkiksi helmikuussa Merikarvia ja Siikainen käynnistivät Euroopan unionin rahoituksella Etämetsästä tuottoa -hankkeen. Siinä jokaiselta kunnan yksityiseltä metsänomistajalta kysytään kiinnostusta liittyä yhteismetsään.
Yhteismetsään liitettävien kiinteistöjen ei tarvitse sijaita vierekkäin eikä edes lähellä toisiaan, joskin se on järkevää metsänhoitotoimenpiteiden ja puunmyynnin kannalta.
Yksittäisen metsäkiinteistön rajat sulautuvat, kun kiinteistö liitetään yhteismetsään. Asioista päätetään yhteisesti osakaskunnassa. Yksittäisellä metsänomistajalla on metsässä liikkuessaan käytännössä tavalliset jokamiehenoikeudet.
”Tietenkin osakaskunta voi sopia, että jokainen saa esimerkiksi hakea metsästä joulukuusensa ja juhannuskoivunsa”, Matilainen toteaa.
Jos oman metsän rajojen menetys hiertää, sitä helpottaa ajatus, jonka Matilainen luki lehtiotsikosta: ”Yhteismetsässä jokainen on suurmetsän omistaja.”
Maanmittauslaitos: yhteismetsätoimitukset ja yhteismetsäluettelo
Metsäkeskus: yhteismetsät ja niiden perustaminen
forest.fi: graafeja metsänomistuksesta
Testaa millainen jokamies olet
