Millä tavoin ja kuinka paljon metsiä voidaan oikeasti käyttää ja hyödyntää niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy? Miten varmistetaan luonnon monimuotoisuuden hupenemisen loppuminen? Riittääkö vapaaehtoisuuteen perustuva malli?
Sataprosenttisen varmasti tätä ei voi taata muuten kuin lopettamalla metsien käyttö kokonaan. Siihen meillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta, sillä myös ihminen on riippuvainen luonnonvarojen ja tulevaisuudessa erityisesti uusiutuvien luonnonvarojen käytöstä.
Parhaiden ja tehokkaimpien suojelumenetelmien käyttö on aina yrittämistä ja erehtymistä. Sitä, mitä luonnossa ihmistoimien seurauksena tapahtuu, ei voi koskaan tietää varmasti etukäteen.
Onneksi yrittäminen kuitenkin voi perustua tutkimukseen. Tutkimustietoa luonnon monimuotoisuudesta ja sen turvaamiskeinoista tulee kaiken aikaa lisää. Yhtä tärkeää on kokemus, mitä saadaan, kun erilaisia suojelukeinoja käytetään.
Perinteisesti ainoana tehokkaana metsän suojelukeinona pidettiin laajojen metsäalueiden siirtämistä talouskäytön ulkopuolelle. Näin Suomessa on suojeltu paljon sellaisiakin metsiä, joiden ekologinen arvo ei ole kovin suuri. Sama investointi arvokkaampiin metsiin olisi todennäköisesti tuottanut ekologian kannalta paremman tuloksen.
Monimuotoisuutta on aina suojeltu myös talousmetsissä, mutta erityisesti 2000-luvulla siihen on paneuduttu niin Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma Metsolla kuin tutkimuksessakin. Kun Suomessa noin kymmenen vuoden välein tehtävä uhanalaisten lajien arvio julkistettiin vuonna 2010, havaittiin, että uhanalaisten lajien osuus tutkituista metsälajeista ei ollut lisääntynyt edellisestä arviosta.
Uhanalaistutkijoiden mukaan tulos osoitti, että metsien suojelutoimilla on ollut merkitystä. Heidän mukaansa suurin yksittäinen syy hyvään kehitykseen oli se, että metsiin oli 1990-luvun lopussa alettu päätehakkuiden yhteydessä jättää kaatamatta noin kymmenen puuta hakattua hehtaaria kohti. Näitä puita kutsutaan säästöpuiksi.
Säästöpuiden kaatamatta jättämiseen sitoudutaan metsänomistajalle vapaaehtoisen metsäsertifioinnin kautta. Puiden on tarkoitus jäädä metsään, kaatua, kuolla ja lahota aikanaan ja turvata näin lahopuusta riippuvaisten uhanalaisten lajien elämää. Jo kymmenessä vuodessa niiden vaikutus oli suurempi kuin metsäalueiden tiukka lisäsuojelu, jota sitäkin oli paljon tuona kymmenenä vuotena.
Uusimpana keinona metsiin on harvennushakkuiden yhteydessä alettu jättää tekopökkelöitä, parin metrin korkuisia kantoja. Nekin näyttävät olevan hyvin hyödyllisiä ainakin linnuille ja hyönteisille.
Nykyään metsien suojelutoimet perustuvat useimmin metsänomistajan vapaaehtoisuuteen. Malli on uusi ja se on saanut aikaan paljon hyviä tuloksia. Mutta mikään ihmisen malli ei voi pelastaa luontoa kahdessakymmenessä vuodessa.
Metsistä kuitenkin tiedetään, että uhanalaisuus – mikä toki on eri asia kuin luonnon monimuotoisuus – ei ole enää lisääntynyt. Koska jokainen voi löytää erittäin laajasta uhanalaisarviosta omiin tavoitteisiinsa sopivia lukuja, uhanalaistutkijat laskivat uusimpaan, vuoden 2019 arvioon uhanalaisindeksin.
Uhanalaisindeksin tarkoitus on arvioida uhanalaisuuden muutoksia kokonaisuutena. Indeksi osoittaa metsien uhanalaisuuden heikentyneen vuosien 2010–2019 aikana 0,2 prosenttia. Muutos on niin pieni, että jos biologiassa käytettäisiin matemaattisten laskelmien yhteydessä virhearviota, muutos hukkuisi moninkertaisenakin virhemarginaaliin.
Käytännössä uhanalaisuus on säilynyt ennallaan. Tästä voidaan päätellä, että jos uhanalaistilanne heikentyi vuonna 2010, muutoksen parempaan on täytynyt tapahtua ennen vuotta 2019.
Uhanalaisuus on kuitenkin vain yksi mittari luonnon monimuotoisuudelle eikä sen muutoksista voi päätellä sitä, mitä monimuotoisuudelle kokonaisuutena on tapahtunut. Uhanalaisarvio on nimensä mukaisesti arvio eikä eksaktia tietoa. Monien lajien esiintymisen arviointi on hyvin epävarmaa – jopa sienten, joiden esiintymistä arvioidaan vain itiöemien perusteella. Yllättäviäkin muutoksia tapahtuu, kun esimerkiksi kadonneiksi arvioituja lajeja ilmestyy tuon tuostakin mitä yllättävimmissä paikoissa, kuten erään vanhan metsän lajin löytyminen kaupunkipuistosta.
2 kommenttia “Miten metsiä voidaan käyttää niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy?”
/ Timo Seppälä
Minulta jäi ymmärtämättä tämä: ”Säästöpuiden kaatamatta jättämiseen sitoudutaan metsänomistajalle vapaaehtoisen metsäsertifioinnin kautta. Puiden on tarkoitus jäädä metsään, kaatua, kuolla ja lahota aikanaan ja turvata näin lahopuusta riippuvaisten uhanalaisten lajien elämää. Jo kymmenessä vuodessa niiden vaikutus oli suurempi kuin metsäalueiden tiukka lisäsuojelu, jota sitäkin oli paljon tuona kymmenenä vuotena. ”
Eli kymmenessä vuodessa säästöpuut säilyttivät monimuotoisuutta enemmän kuin kokonaisten metsäalueiden suojelu, niinkö?
/ Hannes Mäntyranta
Kyllä, tämä oli uhanalaistutkijoiden näkemys. Se johtunee siitä, että säästöpuut tuottavat lahopuuta todennäköisesti nopeammin kuin suojelumetsä ja säästöpuut kattavat ajan oloon paljon suuremman pinta-alan kuin suojelumetsät. Päätehakkuuta tehdään Suomen talousmetsien pinta-alasta 5‒7 prosentilla kymmenessä vuodessa.