Kärjistyksistä yhteistyöhön ympäristökeskustelussa

Kansainvälinen luonnonsuojeluliiton IUCN:n maailmankongressi Marseillessa houkutteli paikalle noin 6000 osallistujaa. Tämä oli myönteinen askel pandemiasta kohti normaalia toipuvassa maailmassa.

Kongressi käsitteli planeettamme kohtaamia kriisejä, kuten ilmastonmuutosta ja biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä. Se myös kiinnitti teemoihin merkittävää poliittista huomiota ennen ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen UNFCCC:n ja biodiversiteettisopimuksen CBD:n kokouksia.

Maailmankongressissa todettiin, että ilmastoa ja biologista monimuotoisuutta koskevat haasteet eivät ole erillisiä, vaan ne ovat pikemminkin yhden kriisin kaksi puolta. Kongressin tarkoitus oli “yhdistää pisteet” näiden kahden välillä. Ihmiskunta on saapunut käännekohtaan ja mahdollisuutemme vastata näihin toisiinsa liittyviin hätätilanteisiin on kaventumassa.

Tarvitsemme perusteellisia muutoksia rakentaaksemme yhteiskuntaa, joka arvostaa, suojelee ja investoi luontoon yhteisessä tulevaisuudessamme. Yli puolet maailman bruttokansantuotteesta syntyy aloilla, jotka ovat erittäin tai kohtalaisesti riippuvaisia ​​ekosysteemipalveluista, kuten pölytyksestä, veden suodatuksesta ja luonnon raaka-aineista.

Maailman johtajat vaativat metsien osalta selkeää strategiaa ”tuodun metsäkadon” torjumiseksi, erityisesti keskittyen tiettyihin tuotteisiin, joita tällä hetkellä tuotetaan usein kestämättömästi kuten soijapavut ja palmuöljy. Yleisesti ottaen puiden kasvattaminen kestävien puutuotteiden hyväksi ei tarkoita samaa kuin metsien hävittäminen. Se on tärkeä osa kestäviä maisemia, jotka huolehtivat ihmisisten toimeentulosta ja ympäristön tilasta.

Kongressi peräänkuulutti yhteistyötä ja kumppanuuksia. Tällä ajatuksella IUCN yhdisti voimansa FAO:n ja metsäviestintäverkosto Forest Communicators Networksin kanssa. Ne korostivat kongressissa, kuinka “kestävä puu” tarvitsee uuden kertomuksen, joka nostaa sen vahvaksi osaksi globaalin ilmastonmuutoksen torjuntaa ja ratkaisuksi ympäristöhaasteisiin kuten metsäkadon hillitsemiseen.

Viestintä on muutoksen avain. Tehokas viestintä on välttämätöntä tavoittaaksemme päättäjät ja vaikuttaaksemme päätöksentekoon ja ihmisten käyttäytymisvalintoihin. Tämä koskee erityisesti metsiämme. Maailman metsät ovat avainasemassa planeettamme suojelemisessa ilmastonmuutokselta. Ne toimivat hiilinieluina, suojelevat biologista monimuotoisuutta, tarjoavat ruokaa ja toimeentuloa, polttoainetta, suojaa ja puhdasta vettä. Metsät ovat tärkeä osa nykyisten globaalien kriisien ratkaisuja.

Vastuullinen metsien hoito on olennainen osa metsien hyvinvoinnin turvaamista. Tarve löytää tasapaino suojelun ja kestävän käytön välillä on ajankohtaisempi kuin koskaan.

IUCN:n maailmankongressi Marseillessa osoitti, että nykyiset vaatimukset tiukasta ympäristönsuojelusta vaihtelevat suuresti EU:n ehdottamasta 30 prosentista jopa “luonnon tarvitsemaan” yli 50 prosenttiin. Poliittiset päätökset määrittelevät, mikä on mahdollista.

Myös eriäviä mielipiteitä esitettiin. Todettiin, että kriisin seurausten taakka ei jakaannu tasaisesti. Taakka ei kohdistu niille, jotka ovat suurelta osin aiheuttaneet ilmastokriisin, vaan pikemminkin alkuperäiskansoille ja muille paikallisille yhteisöille eteläisellä pallonpuoliskolla, sellaisille, joilla on vain vähän tai ei ollenkaan osaa ympäristön tuhoamisessa. Niiden karkottaminen mailtaan suojelualueiden perustamiseksi ei auta ilmastoa. Kongressissa kunnioitettiin ympäristönsuojelijoita, rohkeita ihmisiä, jotka menettivät henkensä puolustaessaan sitä, mitä he pitivät tärkeänä planeetalle.

Kotiläksyiksi listattiin muassa hallitusten, kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin rohkaiseminen palauttamaan myönteinen suhde luontoon ja ihmisiin edistämällä investointeja luontoon, pyrkimällä siirtymään luontomyönteiseen talouteen ja asettamaan etusijalle sellaiset investoinnit luontoon, jotka edistävät sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja osallistamista.

Kongressin monet tulokset ja päätöslauselmat antavat toivoa mennä eteenpäin. Nykypäivän lyhytjänteisessä ja usein kärjistävässä keskusteluilmapiirissä on tilaa kompromisseille ja siltojen rakentamiselle, ei “joko tai” vaan “sekä että”.