“Tilaus metsäalan nuorisotyöhön on tultava alan johdolta”
Metsä puhuu -hankkeen evaluointitilaisuudessa nostettiin esiin epäilys, että metsäala ja erityisesti sen johto ei sittenkään ole tarpeeksi sitoutunut työhön osaavien nuorten saamiseksi alalle. Vaikka hyvää työtä on tehty paljon, työ lepää valtaosin yksittäisten ihmisten oman kiinnostuksen ja motivaation varassa.
Evaluoinnin tehneen 15/30 Research -yhtiön Mikko Ampuja sanoi havainneensa johtotasolla jopa nuorisotyön kyseenalaistamista. Suoraan sitä ei kuitenkaan sanottu, mistä johtuen asenteen perusteluitakaan ei päästy kysymään.
Nuorisotyön tarpeellisuus on kuitenkin helppo ymmärtää, jos esimerkiksi biotalousstrategian tavoitteet otetaan tosissaan. Kysymys kuuluu, kuka niissä tavoitelluissa 100 000 uudessa työpaikassa työtänsä tekee.
Kymmenelle vuodelle laskettu tavoite tekee 10 000 uuden osaajan tarpeen joka vuodelle, kun ikäluokka on 60 000:n kokoinen – eikä metsä todellakaan ole ainoa ala, joka lähitulevaisuudessa tarvitsee lisää työntekijöitä.
Alan sitoutumista on vahvistettava
Metsäalan sitoutumisesta oli huolissaan erityisesti hankkeen päärahoittajan, Metsämiesten säätiön asiamies Ilari Pirttilä. “Nuoret tarvitsevat konkreettisen kosketuksen alaan voidakseen kiinnostua siitä ammattina. Kuitenkaan esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön ei ole tässä asiassa asettanut ohjaamilleen laitoksille konkreettisia tavoitteita”, Pirttilä sanoi.
Tällaisia tavoitteita voisivat Pirttilän mukaan olla esimerkiksi Työelämään tutustumis- eli TET-jaksojen määrä, koululaisille järjestettävien metsäpäivien ja alan tekemien kouluvierailujen määrä. ”Jollakin pitäisi tässä asiassa olla vastuu, ja se voisi olla metsäkeskus, joka ainoana alan yhteisenä organisaationa voi järjestää asian myös alueilla”, Pirttilä sanoi.
Hyvistä esimerkeistä huolimatta Pirttilä kysyi myös, näkevätkö suuret metsäyhtiöt nuorten saamisen alalle tärkeänä. ”Jos näkevät, milloin suurten yhtiöiden pääjohtajataso sanoo sen julkisesti. Pääjohtajien julkinen sitoutuminen on kuitenkin ainoa keino saada koko henkilökunta ymmärtämään asian tärkeys ja viesti kuuluisi myös nuorille ja heidän koteihinsa”, Pirttilä sanoi.
Ylin johto on saatava liikkeelle
Työnantajien ylimmän johdon herättely oli myös yksi evaluoinnissa tarpeelliseksi todetuista jatkotoimista. Samoin oli hankkeessa käytettyjen mittareiden, kuten hakupaine metsäalalle ja opiskelupaikkoihin, näkyvämpi seuraaminen.
Tilaisuudessa korostettiin hakupaineen lisäksi myös hakijoiden tasoa. “Ei riitä, että saamme työ- ja opiskelupaikat täyteen, meidän on saatava parhaat”, sanoi Metsämiesten Säätiön hallituksen jäsen Matti Malkamäki.
Ampujan johtopäätös hankkeen jatkosta oli evaluoinnin valossa yksiselitteinen: parhaita toimintamalleja on jatkettava, eikä kahden vuoden sykleissä saatava rahoitus ole kestävää. Malkamäen viesti oli selvä: säätiöt voivat käynnistää tällaisia hankkeita, mutta jos toiminnasta aiotaan pysyvää, raha on saatava niiltä jotka saavat hyödyn, eli metsäalan työnantajilta.
Nuorisotyö tulee vastuuttaa
Kun verrataan Metsä puhuu -hankkeen saavutuksia tavoitteisiin, kaikkien osalta voi sanoa, että eteenpäin on menty. Perillä ei kuitenkaan vielä olla.
Alalle on esimerkiksi saatu aikaan toimiva yhteistyöverkosto. “Silti enemmistö haastatelluista tahoista ei ole edes vastuuttanut nuorisotyötä kenellekään. Hyvin usein toiminta perustuu siihen, että joku on vain ilmoittautunut halukkaaksi”, Ampuja sanoi.
Hankkeessa on toteutettu monia mieleenpainuvia viestinnän ideoita. Hyvä esimerkki on Metsäyhdistyksen viestintäassistentti Vilma Issakaisen kokoama pahvinen tuotesalkku, joka tehtiin metsäteollisuuden kouluvierailujen tarpeisiin.
“Salkun täytyy olla onnistunut, kun niin moni on ilmoittautunut sen isäksi ja äidiksi “, sanoi hanketta Metsäyhdistyksessä vetänyt yhteyspäällikkö Sirpa Kärkkäinen.
Ampuja ihmetteli myös “kengännauhabudjetilla” tehtyä Halaa puuta -valokuvakilpailua, johon saatiin peräti 700 kilpailukuvaa. Metsä puhuu -hankkeen alkuaikojen esikuva Fazer esimerkiksi järjesti valokuvakilpailun suurella rahalla, mutta sai vain 200 kuvaa.
Luovia ideoita on toteutettu paljon: metsäteollisuuden koulukäynnit, muovinen Tämä kynä on tehty puusta -kuulakärkikynä, Metsämessujen Tulevaisuuden toria edeltänyt Metsä puhuu -messuosasto, jossa esiteltiin uusia tuotteita jo vuonna 2011, moninainen kirjo videoita levitettäväksi sosiaalisessa mediassa, QR-koodin ja monien sosiaalisen median työkalujen, muun muassa Twitterin käyttö jo ennen kuin niitä tunsi oikeastaan kukaan.
Hyvät keksinnöt pitää saada leviämään
Ampujan mukaan hankkeessa on kehitetty toimivia menetelmiä, mutta niitä ei ole onnistuttu jalkauttamaan alalle riittävästi. Kiinnostuksen puutetta nuorisotyöhön osoittaa muun muassa se, että PEFC-sertifikaatin kriteereistä poistettiin metsäkeskuksen vastuu alueellisen nuorisotyön järjestämisessä.
“Eräältäkin metsäkeskusalueelta ilmoitettiin minulle suoraan, että mieluummin otamme vaikka poikkeaman kuin teemme sertifioinnin edellyttämän nuorisotyön toimintasuunnitelman”, sanoi Kärkkäinen. Sertifiointikielessä poikkeama tarkoittaa auditoinnissa saatavaa moitetta siitä, että kriteerejä ei ole täytetty. Pahimmillaan se voi johtaa sertifikaatin menettämiseen.
Esimerkki hyvästä mutta omalle alueelleen jääneestä käytännöstä on ollut Metsähallituksen Juri Laurilan yhteistyö Lapin ammattikorkeakoulun kanssa. ”Kun oma aika ei riittänyt, Laurila sai ammattikorkeakoulun lähettämään opiskelijansa koulukäynneille ympäri Lappia osana opintojaan. Hyvän tuen tarjosi Metsä puhuu –hankkeen laatima koulukäyntimalli”, Kärkkäinen sanoi.
Hakupaineen nostaminen alalle ja alan opiskelupaikkoihin näytti aluksi epäonnistuvan. Sittemmin siinäkin on menty parempaan suuntaan.
“Tätä työtä ei voi ulkoistaa”
Metsäalan julkisuuskuvan käänsi kevät 2012, kun kolme suurta metsäyhtiötä kukin toteutti suuren ilmoituskampanjan kaikissa merkittävissä lehdissä. UPM lanseerasi ilmoituskampanjallaan Biofore-leimansa, Stora Enso Rethink-kampanjansa ja Metsäliitto nimenmuutoksensa Metsä Groupiksi.
Kaikki kampanjat olivat selkeitä sitoumuksia uudenlaisen biotalouden rakentamiseksi, mikä näkyi myös Metsä puhuu -työntekijöiden sähköpostissa: journalistit alkoivat kysellä, että mitä siellä metsäalalla oikein tapahtuu.
Seurasi yksi hankkeen näkymättömistä, mutta merkittävistä toimenpiteistä: Metsäyhdistyksen toimistolla valmisteltiin jo pitkään kerätyistä metsäalan uusia hankkeita ja tuotteita koskevista tiedoista muutaman sivun mittainen word-tiedosto. Tämä lista on näkynyt suomalaisessa mediassa monin tavoin.
Pirttilän suuri huolenaihe oli, onko metsäala kuitenkaan todella ymmärtänyt, että vaikka se voi monessakin asiassa odottaa muilta, kuten valtiovallalta, suotuisia päätöksiä, nuorisotyössä näin ei voi tehdä. “Tätä työtä ei kuitenkaan voi ulkoistaa, ei Suomen Metsäyhdistykselle, ei oppilaitoksille, ei kenellekään, vaan tämä työ alan on yksinkertaisesti pakko tehdä, ja se on pakko tehdä itse”, Pirttilä sanoi.
Erityisen tärkeää tämä on nyt, kun ala tähtää monipuoliseen kasvuun. ”Lahjakkaimmat osaajat pitää saada alan koulutusputkeen ajoissa. Heitä ei voi poimia kaupan hyllyltä sitten kun tarve yllättää”, Pirttilä sanoi.
Metsä puhuu –hankkeen evaluoinnissa haastateltiin 13 henkilöä, hankkeen perustaman nuorten neuvonantajaryhmän edustajia ja perehdyttiin laajasti kirjalliseen materiaaliin, kuten Suomen Metsäyhdistyksen toimintakertomuksiin ja Lehtikuusi-verkkolehteen.
Metsä puhuu -hankkeen verkkosivu
Aiemmin aiheesta forest.fi-sivulla:
20.1.2011: Metsien kysyntä kasvaa rajusti tulevaisuudessa
