Euroopan komissio taipui: Metsäkatoasetuksen raportointi helpottuu – mutta metsäteollisuutta närästää vieläkin muutama asia
EU:n metsäkatoasetusta on arvosteltu byrokratian lisäämisestä. Komissio valmistelee uudistusta metsäsektorin massiiviseksi pelkäämään raportointiin.
Euroopan komissio valmistelee tietoteknistä uudistusta helpottamaan metsäkatoasetukseen liittyvää raportointia. Kyse on tietoteknisestä rajapinnasta, joka automatisoi tiedonsiirtoa hakkuun tilaajalta Euroopan Unionin Traces (Trade Control and Expert System) -järjestelmään.
Komissio on aiemmin lähtenyt siitä, että niin sanotut asianmukaisen huolelliset vakuutukset syötetään komission järjestelmään käsin, ei tiedonsiirron rajapintojen kautta.
Uusi järjestelmä lienee käytössä loppuvuodesta. Asianmukaisen huolellisuuden vakuutus tarkoittaa toimijan omaa riskinhallintaa, joka varmistaa puun olevan metsäkatoasetuksen velvoitteiden mukaista.
It-uudistuksesta kertoi Forest.fi:lle ylitarkastaja Shingo Masuda Ruokavirastosta. Sähköisellä Traces-järjestelmällä hallinnoidaan EU:hun tuotavia ja EU:ssa kaupattavaa puuta tai puutuotteita, kuten myös tiettyjä keskeisiä maataloustuotteita ja elintarvikkeita.
Suomessa metsäteollisuus on pelännyt asetuksen vaativan valtavasti raportoitavaa.
Toimivan tiedonsiirron rajapinnan rakentaminen on välttämätöntä metsäteollisuusyrityksille, toteaa kansainvälisten ja EU-metsäasioiden päällikkö Maija Rantamäki Metsäteollisuus ry:stä.
”Osa metsäteollisuusyrityksistä testaa parhaillaan rajapintaa ja sen toimivuutta. Komissio on todennut, että rajapinta voi vielä muuttua. Yritysten näkökulmasta tämä on ongelmallista, sillä rajapintaa vastaavien yritysten omien järjestelmien rakentaminen vie myös aikaa”, Rantamäki sanoo.
Asetusta täydentävän kansallisen metsäkatolain valmistelu on parasta aikaa käynnissä Suomessa. Metsäkatoasetuksen soveltamisalaan kuuluvia hyödykkeitä ovat nautaeläimet, kaakao, kahvi, öljypalmu, kumi, soija ja puu. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomelle on merkitystä erityisesti nautakarjan kasvatukseen ja puun tuottamiseen liittyvällä sääntelyllä.
Rajapinta hyödyttää isoja yrityksiä
Metsäkatoasetus vaatii raportoimaan tiedot, jotka osoittavat, ettei kaupattavan puun korjuu ole aiheuttanut metsäkatoa tai heikentänyt metsien tilaa, kuten muuttanut metsää maatalouskäyttöön tai ”ikimetsää” talousmetsäksi.
Suurin osa metsäalaan liittyvästä raportoinnista on puun ostajan vastuulla, ei yksittäisen puun myyjän, jotka ovat Suomessa usein niin sanottuja tavallisia metsänomistajia, yksityishenkilöitä, joilla ei ole metsäalan koulutusta. Tilanne on tämä puun pystykaupassa, jossa puun korjuusta vastaa puun ostaja.
Viime kesäkuussa julkaistua metsäkatoasetusta aletaan soveltaa 30. joulukuuta 2024. Mikro- ja pienyritysten kohdalla siirtymäaikaa on 29. kesäkuuta 2025 saakka, mutta siirtymäaika ei koske puutuotteita.
Valmisteilla olevien tiedonsiirron rajapintojen Masuda arvioi hyödyttävän isoja toimijoita, ei niinkään yksittäisiä puunmyyjiä. Masudan mukaan komission tavoite on, että raportoinnin hoitaisivat ammattilaiset.
Jos (Suomessa) vaikkapa kolmesataatuhatta metsänomistajaa joutuisi rekisteröitymään Tracesiin ja opettelemaan, miten asianmukaisen huolellisuuden due diligence -vakuutus tehdään, saisimme tuhansia puheluja neuvontaa varten. Tilanteessa ei olisi mitään järkeä. Haluamme välttää sitä kaikin mahdollisin keinoin.
”Jos (Suomessa) vaikkapa kolmesataatuhatta metsänomistajaa joutuisi rekisteröitymään Tracesiin ja opettelemaan, miten asianmukaisen huolellisuuden due diligence -vakuutus tehdään, saisimme tuhansia puheluja neuvontaa varten. Tilanteessa ei olisi mitään järkeä. Haluamme välttää sitä kaikin mahdollisin keinoin”, Masuda toteaa.
Suomessa metsäteollisuus pitää metsäkatoasetuksen tavoitetta tärkeänä: minimoida EU:n vaikutus metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen maailmanlaajuisesti.
Maija Rantamäki muistuttaa samalla, että metsäkatoasetuksen toimeenpanoa yrityksissä vaikeuttaa komission jatkuvat viivästykset muun muassa asetuksen tulkintaa koskevien ohjeiden julkaisemisessa.
Ohjeistuksen puute aiheuttaa paljon turhaa työtä ja kuluja.
”Ohjeistuksen puute aiheuttaa paljon turhaa työtä ja kuluja. Esimerkiksi, vielä on epäselvää, kuinka menetellään sellaisen puun kanssa, joka hakataan tänään, mutta siitä valmistetaan tuotteita, jotka saatetaan markkinoille asetuksen soveltamisen alettua tammikuussa. Pitäisikö tällaisesta puusta valmistettujen tuotteiden tiedot ilmoittaa tammikuussa, ja jos pitää, niin miten? Komission järjestelmä ei vielä tällä hetkellä ota vastaan ilmoituksia hakkuista”, Rantamäki sanoo.
Jokaista lautaa ei tarvitse jäljittää
Masudan mukaan julkisessa keskustelussa on levinnyt virheellinen käsitys, että jokainen laudanpala pitäisi olla jäljitettävissä metsäkuviolle, josta puu on peräisin.
”Se ei pidä paikkaansa, ei millään muotoa. Kaupan hyllyltä ei lähdetä peruuttamaan takaisin hakkualueelle. Eli jos kauppias myy riisin kopiopaperia, niin ei hänellä ole velvollisuutta tietää, onko siihen käytetty puu peräisin Posiolta vai Taivalkoskelta”, hän sanoo.
Kaupan hyllyltä ei lähdetä peruuttamaan takaisin hakkualueelle. Eli jos kauppias myy riisin kopiopaperia, niin ei hänellä ole velvollisuutta tietää, onko siihen käytetty puu peräisin Posiolta vai Taivalkoskelta.
Kun puu on kertaalleen markkinalle saatettu ja asetuksen mukaiseksi todettu, puutavara on vapaasti sekoitettavissa metsä-, saha ja puutuoteteollisuuden tuotteisiin, olipa puu EU:n alueelta tai EU:n ulkopuolelta.
”Puueriä paperitehtaan pihalla ei vaadita pitämään erillään siksi, että pystyttäisiin selvittämään kunkin paperierän raaka-aineen alkuperä”, Masuda selvittää.
Rantamäki katsoo, että tällainen menettely olisi järkevää, mutta asia tulisi ohjeistaa selkeästi.
”Asetuksen mukaan jokainen toimija on velvollinen vastaamaan siitä, että sen markkinoille saattamat tuotteet ovat metsäkatovapaita. Mikäli toimija käyttää ainoastaan raaka-aineita ja tuotteita, joista on tehty huolellisuuden vakuutus, on metsäkatoriski olematon. Näin ollen velvoitteen tulisi täyttyä vähemmällä byrokratialla”, hän toteaa.
Tuontipuu tarkemmassa syynissä
Shingo Masudan mukaan EU:n metsäkatoasetus on osa EU:n maailmanlaajuista metsäpolitiikkaa. Kärkenä on erityisesti puun ja puutuotteiden tuonti EU:n ulkopuolisista maista. Toimitusketjun tulee olla raportoituna koko matkalta.
”Asetus on rakennettu biologisen monimuotoisuuden hot spoteja silmällä pitäen päiväntasaajalta pohjoiseen ja etelään. Se on se merkittävin alue, mutta maailmankaupan sopimukset edellyttävät, ettei EU voi velvoittaa vain EU:n ulkopuolisia alueita metsäkatoasetuksella, vaan samat vaatimukset tulee asettaa myös EU:n sisäisille toimijoille”.
Maailmankaupan sopimukset edellyttävät, ettei EU voi velvoittaa vain EU:n ulkopuolisia alueita metsäkatoasetuksella, vaan samat vaatimukset tulee asettaa myös EU:n sisäisille toimijoille.
Metsäkatoasetus edellyttää, että puutavaran tuoja kartoittaa laittoman toiminnan riskit.
”Väärennetään alkuperä tai asiakirjoja tai sekoitetaan laillista ja laitonta puumateriaalia, jota kaupataan edelleen. Tuontia harjoittavan täytyy osata tehdä tällainen riskin arviointi”, Masuda kertoo.
Suomessa metsätalous ei aiheuta metsäkatoa, vaan metsälaki velvoittaa uudistamaan metsän. Keskimäärin jokaisen kaadetun puun tilalle istutetaan neljä uutta puuta. Yli puolet vuosittaisesta metsäkadosta on liittynyt rakennushankkeisiin ja noin kolmannes maatalouteen. Luken arvion mukaan metsäkatoasetuksen vaikutus metsäkatoon Suomessa on vähäinen.
Asetuksen tausta on EU:n puutavara-asetuksessa, jonka ei kuitenkaan vaikuttavuusanalyysien nojalla katsottu torjuvan riittävästi metsäkatoa maailmalla.
”Analyysin mukaan metsää katoaa sitä tahtia, että pari kolme sukupolvea lisää, niin metsät ovat mennyttä. Luonnon monimuotoisuus on romahtanut, eikä nykyinen sukupolvi kanna riittävästi vastuuta”, Masuda sanoo.
Lue lisää: ”EU:n komissiossa näkyy metsää koskevan tiedon puute”, sanoo IUFRO:n pääjohtaja
Lue lisää: Ministeri Sari Essayahin viesti EU:lle: Ottakaa metsäpolitiikassa mallia suomalaisista
