Pihapuu näyttää siltä, että se kaatuu myrskyssä päälle. Metsäpalstan elinvoimaisuus hiipuu silmissä. Milloin yksittäisen puun ja metsikön kunnosta täytyy huolestua?
Asiantuntijat kertovat Forest.fi:lle, milloin pihapuun tai metsäpalstan kunto saattaa vaatia lisätoimenpiteitä. Arboristi Teppo Suoranta listaa kahdeksan pihapuiden vaaran merkkiä ja Luonnonvarakeskuksen erityisasiantuntija Heikki Nuorteva listaa seitsemän huolestuttavaa signaalia metsäpalstalla.
1. Puun epävakaa historia
Teppo Suorannan mukaan kaupunkiympäristössä olisi hyvä tuntea puun historia.
”Jos ympäriltä on esimerkiksi kaivettu kaivinkoneella, on hyvin tavallista, että puun juuria ei ole kunnioitettu”, Suoranta sanoo.
Ihmisten tulisi valpastua, kun näkevät kaivinkoneen puun vieressä. Kun siellä on moottorisaha, on jo liian myöhäistä.
Juuriston kunto vaikuttaa suoraan puun hyvinvointiin.
”Ihmisten tulisi valpastua, kun näkevät kaivinkoneen puun vieressä. Kun siellä on moottorisaha, on jo liian myöhäistä”, Suoranta sanoo.
2. Puu seisoo liian syvällä
Suorannan mukaan huonokuntoiseksi epäilty puu tutkitaan alhaalta ylöspäin. Maan tasalta katsoessa puun juurien kaulan tulisi olla näkyvillä. Arboristin mukaan yleisin ja pahin puuongelma kaikkialla maailmassa on liian syvälle istutetut puut.
”On tavallista, että on puu liian syvällä ja ympärillä on täyttömaata. Puu ei saa mennä maahan kuin pylväs tai tolppa. Silloin juuret eivät pääse hengittämään tehokkaasti. Liian syvälle istutettu puu ei voi hyvin”, Suoranta sanoo.
3. Asvaltointi on uhka
Onko tie tai piha asvaltoitu liian läheltä puuta, jolloin hapen ja veden saanti vaikeutuu? Suoranta muistuttaa, että juuret ovat piilossa maan alla, eikä niitä tule aina ajateltua riittävästi.
”Juuret ovat maanalaisen vankilan unohdettu kärsijä, kuten Helsingin entinen kaupunginpuutarhuri Pekka Jyränkö kertoi puutarhaoppilaitoksessa 1977. Tavallista on, että asvalttia vedetään liian lähelle runkoa ja juuriston päälle, jolloin puun hapensaanti vaikeutuu huomattavasti”, Suoranta sanoo.
Juuret ovat maanalaisen vankilan unohdettu kärsijä, kuten Helsingin entinen kaupunginpuutarhuri Pekka Jyränkö kertoi puutarhaoppilaitoksessa 1977.
Juuristoa voidaan hoitaa ilmastamalla. Ilmastaminen toteutetaan puhaltamalla paineilmaa maahan, jolloin syntyy ojia ja reikiä.
”Ojat kannattaa puhaltaa samalla tavalla kuin lapsena piirrettiin aurinko: puusta poispäin. Näin juuret saadaan näkyviin ja niille happea. Ojat ja reiät täytetään karkealla kiviaineksella tai kevytsoralla, mistä on hieno apu puulle”, Suoranta sanoo.
4. Ulkoiset kolhut
Erilaiset vauriot voivat pahimmillaan tuhota puun elinvoiman. Pihapuita kolhivat tyypillisesti siimaleikkurit, lumiaurat ja ruohonleikkurit.
”Ruohonleikkurilla on tuhottu satojatuhansia puita tulemalla liian lähelle runkoa. Tulee kolhuja ja kuori irtoaa. Se on aivan liian tavallista välinpitämättömyyttä”, Suoranta toteaa.
5. Lahottajat ja käävät
Löytyykö puusta lahottajasieniä, kääpiä, onkaloita tai halkeamia?
”Ongelmien vakavuus on arvioitava tapauskohtaisesti. Yleensä puista löytyy aina jotain harmia, mutta niiden laatu ja aste ratkaisevat, jatketaanko puun kanssa vai ei”, Suoranta sanoo.
Suorannan mukaan ammattilaisen apuun kannattaa turvautua, jos tuntee olonsa epävarmaksi eikä tunnista esimerkiksi lahottajasieniä ja -kääpiä, jotka ovat tuhovimmaltaan erilaisia.
”Niiden aggressiivisuus vaihtelee valtavasti. Jalavapakuri voi tehdä jalavasta parissa vuodessa riskipuun, kun taas vaahterankäävällä sama kestää 20–30 vuotta. Vaahterankääpä ei ole aggressiivinen laji.”
6. Puun rakenteen poikkeamat
Suorannan mukaan puun rakenteella on merkitystä puun terveyden ja jopa turvallisuuden kannalta.
”Ovatko oksaliitokset kestäviä ja löytyykö oksista oksankaulus?”, Suoranta sanoo.
Yksi kurjista rakenneongelmista on puun sisään kasvanut kuori.
”Oksa ei ole kunnolla kiinni puussa, jolloin painon lisääntyessä se voi repeytyä myrskyssä tai kun sen päälle sataa lunta. Sellainen puu voi olla riskitekijä tai jopa vaarallinen”, Suoranta sanoo.
Puuta kannattaa Suorannan mukaan tarkkailla kiikarilla, jotta mahdolliset poikkeamat näkee paremmin.
7. Puun ulkonäkö ja lehdet
Suorannan mukaan puun ulkonäöstä voi päätellä paljon sen elinvoimasta.
”Jos puun lehdet ovat pienet ja niiden väri on kellertävä ja lehtiä on harvassa, syynä ovat yleensä juuriongelmat”, Suorana sanoo.
Suorannan mukaan puu on tilajakoinen kasvi.
”Etelän puolen juuret ruokkivat latvusta etelän puolelta, mutta eivät pohjoisen puolelta. Jos jossain puussa on kuolleita oksia yhdellä puolella, maan alla saattaa olla kierteisen juuren syndrooma, joka tukehduttaa sen puolen puusta, jolla puolen vaurio on. Tunnistaminen vaatii kokemusta”, Suoranta sanoo.
8. Riskipitoinen puulaji
”Toiset puulajit kestävät paremmin rakennetun ympäristön tuottamaa stressiä kuin toiset”, Suoranta sanoo.
Kova puuaines suojaa esimerkiksi tammea. Kaupunkiympäristön ykköspuuna Suoranta pitää lehmusta.
”Puistolehmus on todella paljon käytetty puu. Se kestää kaupunkiympäristössä ihmeellisen hienosti. Viherympäristön maisemasuunnittelijalta vaaditaan erittäin hyvää kasvituntemusta, että oikea puulaji tulee oikeaan paikkaan,” Suoranta sanoo.
Tosin ongelmat ovat mahdollisia kaikissa puulajeissa ja eri sairaudet runtelevat eri puulajeja eri tavalla.
”Saarnia harventaa sienitauti saarnensurma erityisesti Ahvenanmaalla. Jalavaa kiusaa hyvin aggressiivinen jalavanpakuri enemmän kuin alun perin luultiin”, Suoranta kertoo.
Mänty on luotettava ja kestävä, mutta kuusi, jonka juuret ovat lähellä maanpintaa, ei ole ollenkaan liikennealueiden puu.
Pehmeä puulaji kestää yleensä vähemmän kuin kova. Pehmeitä puulajeja ovat esimerkiksi pajut ja poppeli, josta voi hyvällä kasvupaikalla kasvaa jättiläinen. Tutuista puulajeista Suoranta pitää koivusta.
”Koivua on hyvä käyttää. Sen taimet eivät ole kalliita ja sen hoito on halpaa. Sitä ei tarvitse leikata niin paljon lehmukseen verrattuna”, Suoranta sanoo.
”Mänty on luotettava ja kestävä, mutta kuusi, jonka juuret ovat lähellä maanpintaa, ei ole ollenkaan liikennealueiden puu”, Suoranta sanoo.
Tervalepän istuttaminen on yleistynyt, mutta puulajia rasittaa melko hauras puuaines.
”Se täytyy mielellään istuttaa paikkaan, joka vastaa lajin luonnollista kasvupaikkaa.”
Suorannan mukaan arboristin tehtävänä on antaa tutkimustuloksiin perustuvat päätelmät.
”Miten puuta hoidetaan ja millä aikataululla hoidetaan. Tai tuleeko peräti kaatoehdotus, mikä on usein pakko tehdä. Puun tutkijan on otettava tuloksista vastuu. Ellei ota, se on niin humpuukia ja etiikan vastaista kuin vain voi olla”, Suoranta sanoo.
Omistajan tavoitteet määrittävät ”kunnon”
Luonnonvarakeskuksen erikoisasiantuntijan, maa- ja metsätaloustieteen tohtorin Heikki Nuortevan mukaan huonokuntoiseksi sanotun metsäpalstan kunto ei ole yksiselitteisesti määritettävissä. Kunnon tulkinta riippuu osittain myös katsojasta ja omistajasta, uudistuneiden metsälakien puitteissa.
”Paljon riippuu siitä, mitkä ovat metsänomistajan tavoitteet palstansa suhteen”, Nuorteva sanoo.
Metsän kunto- ja laatumääritelmät vaihtelevat sen mukaan, painottaako omistaja metsän tuottoa, suojelua, monimuotoisuutta, monikäyttöä, maisemaa tai jopa laissez-faire-tyyppistä ”luonto hoitaa” -omistusta.
Olisi tärkeää tuntea metsälaki ja metsätuholaki, joiden noudattaminen antavat osviittaa siihen, kuinka välttää metsäpalstan puuston ränsistyminen suuntaan, jota ei toivo.
”Olisi tärkeää tuntea metsälaki ja metsätuholaki, joiden noudattaminen antavat osviittaa siihen, kuinka välttää metsäpalstan puuston ränsistyminen suuntaan, jota ei toivo”, Nuorteva sanoo.
Nuorteva listaa seitsemän seikkaa, joihin kannattaa kiinnittää huomiota, jos haluaa suojata puustonsa yleisimmiltä tuhotekijöiltä, jotta metsä kasvaa mahdollisimman elinvoimaisena ja monimuotoisena. Samalla metsästä on odotettavissa kohtuullinen taloudellinen tuotto.
1. Väärä puulaji väärällä kasvupaikalla
Heikki Nuortevan mukaan oikealle kasvupaikalle tulisi valita oikea puulaji.
”Perinteinen nyrkkisääntö: kuusi ja koivu rehevämmille ja mänty karummille kasvupaikoille. Tiheillä hirvi- ja peurakantojen alueilla uudistaminen on viime vuosina tosin painottunut enemmän kuusta suosivaan suuntaan taimikkotuhojen minimoimiseksi”, Nuorteva sanoo.
2. Ympäristötekijät rasittavat puustoa
Kuusenkasvatus liian karuilla tai kuivilla alueilla altistaa puita myöhemmin etenkin kuivuus- ja hyönteistuhoille, vaikka taimikkovaiheen hirvituhoilta pääsääntöisesti vältyttäisiinkin.
Asia ei ole kuitenkaan täysin yksiselitteinen. Myyrä- ja tukkimiehentäituhot sekä heinien taimia tukahduttava vaikutus koskevat alkuvaiheessa kaikkia puulajeja.
”Heinäntorjunta taimien ollessa pieniä edesauttaa niiden selviämistä. Tavoitteesta riippuen tilannetta voi parantaa teknisesti heikompilaatuisten, kuten latvukseltaan ja rungoltaan vahingoittuneiden puiden poistolla, mukaan lukien niin sanotut oksikkaat susipuut”, Nuorteva sanoo.
3. Tuholaisten merkit näkyvissä
Mikäli taimien kuorta on järsitty, saattaa se Nuortevan mukaan kieliä kärsäkäs- ja myyrätuhoista. Taimien voimakas kuolleisuus saattaa johtua myös heinittymisestä tai muista hyönteis- ja sienituhoista.
Pitkittynyt juromisvaihe eli kitukasvuisuus saattaa olla liian karun kasvupaikan syytä, etenkin kuusella. Oksien ja latvojen vauriot voivat olla hirvieläimien aiheuttamia. Taimien silmuja napsivat myös myyrät. Juurikääpä puolestaan voi ruskettaa ja tappaa äkillisesti etenkin männyntaimia ja katajia.
4. Liian tiheä puusto
Puuston ylitiheys metsikössä voi aiheuttaa puiden heikentymistä ja kuolemia. Seurauksia ovat Nuortevan mukaan muun muassa puiden ennenaikainen kuoleminen, kasvun taantuminen, elävän latvuksen ränsistyminen ja lumituhot.
”Latvussuhde eli elävän latvuksen suhde puun pituuteen voi supistua niin alhaiseksi, että puut eivät selviä keskinäisessä kilpailussa, ränsistyvät tai kuolevat ennenaikaisesti ja kärsivät muun muassa lumituhoista”, Nuorteva sanoo.
Oikea-aikainen harventaminen parantaa valo- ja juuristo-olosuhteita ja ohjaa puiden kasvumahdollisuuksia parhaisiin yksilöihin.
Hänen mukaansa myös useat sienitaudit, kuten männynversosurma ja monet neulaskaristeet viihtyvät tiheänvarjoisissa, pienilmastoltaan kosteissa metsiköissä.
”Oikea-aikainen harventaminen parantaa valo- ja juuristo-olosuhteita ja ohjaa puiden kasvumahdollisuuksia parhaisiin yksilöihin. Väljempi kasvatustiheys vähentää myös parantuneen ’tuuletuksen’ ansiosta ilmateitse leviävien sieni-itiöiden tarttumis- ja kasvumahdollisuuksia”, Nuorteva sanoo.
5. Yli-ikäinen puusto
Nuortevan mukaan varttuneemmissa metsiköissä etenkin puuston yli-ikäisyys lisää monien hyönteis- ja sienituhojen määrää.
”Näin on etenkin Etelä-Suomen tukkipuuvaltaisissa kuusikoissa, jotka päätyvät yhä enenevässä määrin kirjanpainajien, kuusentähtikirjaajan, monikirjaajien ja jäärien syönnin kohteiksi”, Nuorteva sanoo.
Tuhon merkkejä on useita, kuten hyönteisten aiheuttamat syöntijäljet: reiät, pihkavuodot, purun valuminen rungoista, kuoren irtoaminen, latvuksen tai oksien kuoleminen, runkovauriot, sinistyminen ja laho.
Varttuneissa puissa kuolema tai tukkipuun arvon voimakas aleneminen voi yllättää jopa yhden kasvukauden aikana.
”Juurikääpä ja mesisieni lahottavat herkästi etenkin kuusia ja mäntyjä. Koivuilla on omat tuhonaiheuttajansa. Varttuneissa puissa kuolema tai tukkipuun arvon voimakas aleneminen voi yllättää jopa yhden kasvukauden aikana”, Nuorteva sanoo.
Kuivuus altistaa usein hyönteistuhoille. Kun kuusen latvus kuivuu äkillisesti jopa usean metrin matkalta, syyllinen saattaa olla esimerkiksi kuusentähtikirjaaja, monikirjaaja tai latvapikikärsäkäs.
Järeiden kuusien kuoleminen saattaa johtua esimerkiksi kirjanpainajasta, kuusijäärästä, monikirjaajasta, kuusentähtikirjaajasta tai juurikäävästä etenkin kuivina ja helteisinä kausina. Puuta voi riivata myös runkolaho.
Nuortevan mukaan männyn tervasroso ilmenee runkokorona sekä oksien ja latvuksen kuolemisina.
Yksi uudemmista riesoista on okakaarnakuoriainen, jonka vuoksi latvus ruskettuu ja kuolee nopeasti. Samalla oksien puuaines voi sinistyä voimakkaasti.
Ytimennävertäjien iskeytyminen runkoihin on usein lopullinen kuolinisku puille. Männynjuurikääpä eli tyvitervastauti aiheuttaa juurilahoa, alttiutta kaatua tuulessa ja puu voi myös ruskettua nopeasti ja kuolla.
Kuivuus ja helteet altistavat mäntyjä neulastuholaisista etenkin rusko- ja pilkkumäntypistiäiselle sekä mäntymittarille.
”Tuholaiset heikentävät puita ja altistavat niitä monille seuraustuholaisille sekä alentavat kasvua.
Uusimpana tuhonaiheuttajana on tullut etelänversosurmaa aiheuttava havuparikassieni, jonka tuhoja mäntykuolemien yhteydessä havaittiin Suomessa vasta viime syksynä”, Nuorteva sanoo.
”Myös havununna voi nykyilmastossa kehittyä ajan myötä varteenotettavaksi tuhonaiheuttajaksi, vaikka tuhot ovat toistaiseksi olleet vähäisiä”, Nuorteva arvioi.
Versosurma tappaa sateisina ja kylminä kesinä etenkin alaoksia, taimia ja myös kokonaisia puita. Myös monet neulaskaristeet aiheuttavat paikoin neulaskatoa.
Nuortevan mukaan koivuja riivaavat koivunmantokuoriainen ja lehtitikaskuoriainen. Heikentyneissä puissa viihtyvät monet mittariperhoset ja lahottajasienet.
6. Tuhot hakkuualueiden reunoilla
Hakkuualueiden laidoilta voi löytyä tuulenkaatoja. Puiden ruskettuminen, kuoleminen tai kasvun vähenemien voi Nuortevan mukaan johtua hyönteistuhoista ja kuivuudesta.
”Myrskytuhot ja tuulenkaadot altistavat terveitä puita monille seuraustuhoille, jos puita on kaatunut runsaasti, eikä niitä ole tuoreeltaan korjattu”, Nuorteva sanoo.
Metsätuholaki asettaa vaatimuksia puiden korjaamiselle ja varastoinnille sieni- ja hyönteistuhojen välttämiseksi.
7. Kuivuus ja muut vitsaukset
Nuortevan mukaan kuivuus ja helteet itsessään aiheuttavat jo yksistään puiden kuolemia.
”Voimakkaat ravinnepuutokset näkyvät usein kasvun tyrehtymisenä, samoin voi käydä punalatikan vaivaamille kuivien kankaiden nuorille männiköille”, Nuorteva sanoo.
Ytimennävertäjät vähentävät mäntyjen kasvua ja aiheuttavat piikkilatvaisuutta. Loppukesällä kuusta voi riivata suopursuruoste, mutta sen vaikutus kasvuun on vähäinen. Suopursuruoste ei tapa puuta, mutta vahingoittaa ja tappaa uusimpia neulasia.
Koivunruoste kellastuttaa tai ruskettaa lehdet ennenaikaisesti loppukesällä. Sekään ei yleensä tapa puita, mutta voi vähentää Nuortevan mukaan kasvua.
Ammattilaisen konstit
- Mikropora, joka jättää puuhun tuskin näkyvän jälkeen. Hyvä pora maksaa 9000 euroa.
- Picus Sonic Tomograf -laite, joka toimii niin että teräsnauloja lyödään samalle korkeudelle ympäri runkoa ja lähetetään ääniaaltoja. Naulat ottavat vastaan äänen ja kertovat äänen kulkunopeuden. Mitä hitaammin ääniaallot kulkevat, sitä enemmän puussa on lahoa, koska ääniaallot kiertävät lahoalueet. Terveessä puuaineksessa ääniaallot kulkevat esteettä eli nopeammin.
- Kannettavan tietokoneen näytölle muodostuu ääniaaltojen avulla kuva puuaineksen kunnosta. Näytöltä voidaan todeta terveen puuaineksen osuus ja lahon eri asteet. Laite maksaa 25 000 euroa, ja sen käyttö vaatii paljon harjoitusta.
- Mikroporan ja Tomograph-laitteen tulisi näyttää toisiaan tukevat tulokset puuaineksen kunnosta.
Isoa harppia muistuttava Calliper-laite mittaa puun rungon koon ja muodon, mikä on tärkeä lähtökohta mittauksille tutkimuskohdassa. Ääniaaltotutkimus ei onnistu, jos tutkimuskohdan koko ja muoto ei ole oikea.
Lähde: Teppo Suoranta
Yksi kommentti “Näin tunnistat vaarallisen puun pihalla ja metsässä: 8 + 7 merkkiä, joista on syytä huolestua”
/ Lauri Oinonen
Tuhojen uhat ovat varsin monet, kuten laajaa tietoa antava artikkeli esittää. Metsänomistajien olisi hyvä olla näistä perillä. Mutta liiallisiin huoliin ei välttämättä ole siltikään syytä. Onneksi suomalainen metsämaasto on myös monin paikoin vaihteleva ja luontaisesti monia uhmia jo alkuvaiheissaan torjuva. Silti on syytä aktiivisesti tarkkailla metsiä ja erityisesti kirjanpainajan osalta.