YIT testaa uutta tienhoidon menetelmää, jossa sorateitä vahvistetaan puukuidulla. ”Menetelmässä huonokuntoinen tie hoidetaan lignosulfonaatilla, joka toimii sidosaineena ja liimaa kiviaineksia yhteen”, kertoo työmaapäällikkö Olli-Pekka Kurki YIT:ltä.
Kyse on siis sorateiden hoitomenetelmästä eikä sillä ole tarkoitus korvata bitumia, joka on teiden päällystyksessä käytettävän asfaltin raaka-aine.
Lignosulfonaattipohjainen sidosaine parantaa sorateiden pintaa ja vähentää pintakelirikkoa. Sidosaineella käsiteltyä tietä voi hoitaa kuten tavallista soratietä lanaamalla tai lisäämällä mursketta.
Lignosulfonaattia valmistetaan ligniinistä, joka on puun kuitujen sidosaine. Sitä on 20–30 prosenttia puiden massasta.
Ligniini on selluloosan jälkeen maailman toiseksi yleisin biopolymeeri. Siitä voidaan valmistaa myös muun muassa ksylitolia ja vanilliinia. Lignosulfonaattia käytetään myös liimojen ja hartsien sidosaineena sekä pehmennysaineena betonissa.
Kun ligniini erotetaan havusellun tuotannon sivutuotteesta mustalipeästä, sitä kutsutaan lignosulfonaatiksi.
Lignosulfonaatilla tehdyn stabiloinnin jälkeen tienpinnan elinikä on pidentynyt yli 15 vuotta kestäneissä tutkimuksissa jopa seitsemällä vuodella. Muihin stabilointiaineisiin verrattuna lignosulfonaatin hiilidioksidipäästöt ovat pienemmät ja sen tuottaminen sitoo hiilidioksidia, koska se on puun kuitujen sidosaine.
Sidosainetta on pilotoitu useissa eri kohteissa Heinäveden ja Enonkosken rajalla Pyylintiellä, yhteensä neljän kilometrin matkalla. ”Teemme kokeilua yhdessä ELY-keskuksen kanssa ja jatkokäyttö riippuu kokeilun onnistumisesta”, sanoo Kurki.
Lignosulfonaattia kokeiltiin Pyylintiellä myös pölynsidontaan kaikkiaan 15 kilometrin matkalla. ”Sidosaine on pölynsidonnassa hyvä vaihtoehto klorideille, joko osittain tai kokonaan”, Kurki lisää.
