Professori Annamari Laurén: Soiden ennallistaminen lämmittää ilmastoa ainakin sata vuotta
Suometsistä on tullut ilmastopolitiikan ”pahis” keskieurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna, sanoo professori Annamari Laurén Audiomedialle.
- Soiden ennallistaminen voi lisätä ilmastopäästöjä jopa 100 vuodeksi.
- Soiden ennallistaminen on nimetty yhdeksi EU:n ennallistamisasetuksen keinoksi.
- Tuottavia metsämaita ei kannata ennallistaa, mutta biodiversiteetin kannalta se voi olla tarpeen.
- Ojitetut suometsät toimivat hiilinieluina, jos puuston kasvu huomioidaan.
- Turvekankaalla puu kasvaa turvekankailla paremmin, kun vesi on melko korkealla. Tällöin myös maan hiilipäästöt vähenevät.
Helsingin yliopiston suometsätieteen professorin Annamari Laurénin mukaan soiden ennallistaminen ei ratkaise ilmaston lämpenemistä.
“Soiden ennallistamiseen asetetaan liian suuria odotuksia ilmastotavoitteiden suhteen. Ennallistaminen vaikuttaa ilmastoa lämmittävästi ainakin sata vuotta, minkä jälkeen se alkaa tuottaa toivottavia tuloksia”, Laurén sanoo Audiomedialle.
Suometsällä tarkoitetaan turvemaalla kasvavaa metsää, ja valtaosa talouskäytössä olevista suometsistä on jossain vaiheessa ojitettu. Suon ennallistamisessa tukitaan tai täytetään sinne kaivettuja ojia.
Tällöin suolle tulee lisää vettä, suokasvillisuus palaa ja puuston määrä vähenee joko luonnollisesti tai hakkaamalla. Suo-ojien tukkiminen on määritelty yhdeksi EU:n ennallistamisasetuksen toteutuksen keinoksi.
Suomelle metsiin liittyvät EU-asiat ovat erityisen tärkeitä, koska Suomi on Euroopan metsäisin maa. Metsät peittävät yli 75 prosenttia maapinta-alasta.
Suometsät pahisroolissa
Annamari Laurén kertoo Audiomedialle olevansa maailman ainoa suometsätieteen yliopistoprofessori. Suometsien pahisroolin ovat hänen mukaansa määritelleet paljolti saksalaiset ja hollantilaiset suotieteilijät, joilla ei ole juuri kokemusta metsäisistä soista.
”Keski-Euroopan ja Britannian suot on kuivattu jo 1400-luvulta alkaen pääosin maatalouskäyttöön, ja suometsiä on siellä vähän. Kun meillä kasvaa suolla metsää, se tuntuu heidän näkökulmastaan luonnottomalta.”
Laurén muistuttaa, että Suomessa suometsien ojittaminen on ollut valtaosin menestystarina.
”Nykyisin suometsistä saadaan neljännes metsien tuotosta”, Laurén toteaa.
“Me (suomalaiset) olemme tässä suometsäkysymyksessä melko yksin, koska Ruotsin ja Norjan suometsät ovat kokonaismetsäalasta sen verran pieni osa, ettei ennallistaminen vaikuta yhteiskuntaan niin paljon kuin meillä. Suot ja metsät yhdistyvät Suomessa ainutlaatuisella tavalla”, hän toteaa.
Ojitus paransi suometsien kasvua
Laurénin mielestä metsäkeskustelussa pitäisi ymmärtää historiaa, eikä vain syyttää menneitä sukupolvia siitä, että soita ojitettiin.
”Suomen metsät olivat todella kurjassa kunnossa 1800-1900-lukujen vaihteessa. Kun meillä on soita yksi kolmasosa maapinta-alasta, alettiin nähdä suometsät myös resurssina ja parantaa suometsien kasvua. Jos meillä olisi vain kymmenen prosenttia pinta-alasta soita, niin meillä olisi varaa jättää ne metsätalouden ulkopuolelle”, professori sanoo .
Tuottava metsämaa on hiilinielu
Tuottavia metsämaita ei tulisi Laurénin mukaan ennallistaa, koska ne ovat tärkeitä puuntuotannolle ja toimivat hiilinieluina. Täysin hän ei soiden ennallistamista kuitenkaan tyrmää.
“Jos ennallistaminen tehdään metsänhoito edellä, niin ei mennä kovasti pieleen. Sellaiset suoalueet, missä metsänhoito ei onnistu, voidaan ennallistaa”, hän toteaa.
Laurén korostaa, että suometsien hiilitasetta on tarkasteltava kokonaisuutena, mukaan lukien sekä maan että metsän hiilitase.
“Ojitetut suot ovat hiilinieluja, silloin kun soiden puuston kasvu lasketaan mukaan. Jos suo kuivatetaan, maan hiilivarasto vähenee. Jos halutaan viilentää ilmastoa lyhyemmällä kuin sadan vuoden tähtäimellä, niin suometsät kannattaa pitää puustoisena ja kasvamassa ja nostaa pohjaveden pintaa tuotannossa olevissa suometsissä.”
Ennallistamiseen soveltuvia alueita ovat Laurénin mukaan rahkaturpeiset suot, jotka läpäisevät vettä huonosti.
”Kun ne ovat valmiiksi märkiä, en usko, että niistä saadaan merkittävää hiilikrediittiä. Vanhat korvet, joissa on ympäristö- ja monimuotoisuusarvoja, voidaan ennallistaa vettämällä.
Laurén vertaa korpien ennallistamista vaikeudessa pärekaton kulotukseen.
”Jos korpea vetetään liikaa, puusto kuolee pystyyn. Vettäminen on tehtävä todella taiten ja siinä voidaan epäonnistua helposti”.
Luonto ei tottele poliitikkoja
Laurén muistuttaa, että luonto ei noudata poliittisia tavoitteita.
“Luonto seuraa omia lakejaan ja meidän pitää tuntea ne lait. Ojitetut metsät ovat monella tapaa jo muuttuneita ekosysteemejä ja siksi ennallistaminen voi olla harhaanjohtava termi. Suometsien kohdalla neutraalimpi ilmaisu on uudelleen vettäminen”, Laurén sanoo.
Tietyt suometsätyypit, kuten varpu-, puolukka-, mustikka- ja ruohoturvekankaat, ovat Laurénin mukaan metsittämisen kannalta erinomaisia.
“Näiden hehtaarituotto on yhtä hyvä kuin vastaavilla kivennäismailla”, Laurén sanoo.
Laurén korostaa, että on selvitettävä, mitä biodiversiteettihyötyjä joidenkin suometsätyyppien ennallistamisella saavutetaan.
”Jos jossakin on biodiversiteettipuutetta, silloin sitä voidaan ennallistamisella korjata.”
Suometsien vesienhallinta tärkeää
Laurén muistuttaa myös vesienhallinnan merkityksestä suometsissä. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella puu kasvaa turvekankailla paremmin, kun vesi on melko korkealla. Tällöin myös maan hiilipäästöt vähenevät.
”Siksi suo-ojia voidaan tukkia tai antaa niiden hiljalleen kasvaa umpeen. Turvekankailla on kivennäismaihin verrattuna paljon enemmän työkaluja metsän kasvun hallintaan ja kuivuuteen varautumiseen.”
Yksi konsti on myös turvemetsien tuhkalannoitus. Metsäalan asiantuntijaorganisaation Tapion mukaan nykyiset lannoituspinta-alat tuplaamalla saataisiin aikaan jopa miljoonan kuutiometrin vuotuinen lisäkasvu. Lannoitetut metsät sitovat hiiltä enemmän kuin sitä syntyy lannoitteiden tuotannossa ja käytössä.
“Tuhkalannoituksella voidaan turvekankaat pitää hyvässä kasvussa jopa 40–70 vuotta. Tuhkalannoitus lisää hieman maaperän päästöjä, mutta päästöjen kasvu voidaan kompensoida pohjaveden pintaa nostamalla. Tällainen turvekangas tarjoaa puille tasapainoisen kasvualustan. Siksi pitäisin turvekankaat edelleenkin metsätalouden piirissä”, Laurén toteaa Audiomedialle.
Lue lisää: Euroopan havumetsiä uhkaa hidas tuho, joka tappaa puut sisältäpäin
