Lahopuun määrä on edelleen kasvussa

Metsäalalla levitettävät huhut lahopuun määrän laskusta perustuvat virheellisiin laskelmiin. Oikeita uusia lukuja ei vielä ole, mutta niitä lasketaan.

Huhun mukaan lahopuun määrä talousmetsissä olisi laskussa sekä Etelä- että Pohjois-Suomessa. ”Väärä tieto on peräisin Valtakunnan metsien inventointien perusteella tekemistämme laskelmista. Laskimme luvut väärin”, sanoo Metsäntutkimuslaitoksen erikoistutkija Kari T. Korhonen.

Korhosen mukaan virhe syntyi, kun laskennassa vaihdettiin tietokonejärjestelmiä. ”Uusi järjestelmä aliarvioi kuolleiden puiden pituuksia. Näin voi päätellä, että uudet luvut, kun ne valmistuvat, kertovat suuremmista lahopuumääristä kuin nämä virheelliset”, sanoo Korhonen.

Silti virheellisetkin luvut kertovat lahopuun määrän kasvusta 3,3:sta 3,4 kuutiometriin hehtaaria kohti Etelä-Suomessa. Todellinen kasvu on siis suurempi.

Pohjois-Suomessa virheelliset luvut kertovat lahopuun määrän vähenemisestä 8,0 kuutiosta 7,1:een hehtaaria kohti. Korhonen ei lähde veikkailemaan todellisista määristä mitään. ”Saamme uudet luvut piakkoin valmiiksi”, Korhonen sanoo.

Muutosta selitellään sertifioinnin heikennyksillä

Lahopuun määrän kasvu talousmetsissä johtuu ennen muuta metsäsertifioinnista, joka velvoittaa jättämään päätehakkuun yhteydessä 5‒10 niin sanottua säästöpuuta kaatamatta. Näiden säästöpuiden poistaminen metsästä on kielletty.

Toimi on metsänomistajalle vapaaehtoinen, mutta erittäin arvokas luonnon monimuotoisuudelle. Kun uusin uhanalaisarvio valmistui vuonna 2010, metsien tila osoittautui selvästi paremmaksi kuin muiden ekosysteemien.
Tutkijoiden mukaan suurin yksittäinen syy tähän olivat juuri säästöpuut. Ei siis esimerkiksi metsien tiukka suojelu, joka sekin lisääntyi edeltävien kymmenen vuoden aikana merkittävästi.

Lahopuun määrän laskua, jota siis ei ole, on selitetty metsäsertifioinnin kriteerien heikennyksillä, joita niitäkään ei ole. Säästöpuiden osalta kriteerit toki ovat muuttuneet, mutta kun heikennykset ja parannukset laskee yhteen, kokonaistulos on positiivinen.

Kun sertifiointi otettiin käyttöön vuonna 1997, säästöpuuvaatimus oli viisi puuta jokaiselle päätehakatulle hehtaarille. Kun kriteeristöä sertifioinnin sääntöjen mukaisesti päivitettiin vuonna 2003, vaatimusta kiristettiin: sen jälkeen säästöpuita on pitänyt jättää 5‒10 hehtaarille.

Todellisuudessa jätetyt puumäärät ovat olleet selvästi suuremmat. Esimerkiksi Häme-Uudenmaan metsäkeskusalueella säästöpuita jätettiin jo vuosituhannen vaihteessa selvästi yli kymmenen kappaletta.
Päivitys on jälleen työn alla

Samalla säästöpuille säädettiin minimiläpimitta, jota ei aiemmin ollut ollenkaan. Vaatimukseksi tuli 10 sentin rinnankorkeusläpimitta, joka oli jonkin verran pienempi kuin siihen asti toteutunut keskimääräinen säästöpuiden läpimitta.

Heikennykseksi taas voi laskea sen, että vuodesta 2003 lähtien myös kuolleet, pystyssä olevat puut sai laskea säästöpuiksi. Aiempienkin sääntöjen mukaan ne tuli jättää hakkuualalle.

Seuraavassa päivityksessä vuonna 2009 säästöpuukriteeristö muuttui käytännössä vain siten, että erilaisille suojakaistoille jätettävät puut sai laskea mukaan säästöpuukriteeriin.

Uusin metsäsertifioinnin kriteerien päivitys on parhaillaan työn alla. Uudet kriteerit otetaan käyttöön vuonna 2016.