Euroopan luonnonmetsistä valtaosa on suojeltu – hakkuukiistat nostavat esiin erot tilastoissa ja niiden tulkinnassa
Puola on ilmoittanut jatkavansa hakkuita Białowieżan metsässä, vaikka EU-oikeus nimenomaisesti kielsi ne. Kiista on hyvä esimerkki Euroopan luonnonmetsien tilasta, mutta myös siitä, että luonnonmetsistä, niiden pinta-alasta ja kohtalosta on hyvin vähän yhtenäistä tietoa.
Puolan varaympäristöministeri Edward Siarkan mukaan Białowieżassa nyt aloitettavat hakkuut eivät riko EU-oikeuden päätöstä, koska niitä ei aloiteta oikeuden kieltämällä alueella eikä yli satavuotiaissa metsissä. Ympäristöaktivistien mukaan tämä on kuin märkä rätti naamalle.
Kyse ei ole pikkuasiasta. Puolaa uhkaa 100 000 euron sakko jokaisesta hakkuupäivästä.
Alun perin Puolan valtion metsähallinto aloitti hakkuut Białowieżan suojelemattomassa osassa vuonna 2016. Niitä perusteltiin metsää uhkaavilla kaarnakuoriaistuhoilla, mutta myös sillä, että kaatuvat puut olivat vaaraksi alueella liikkuville turisteille.
Euroopan unionin komissio haastoi Puolan EU-tuomioistuimeen, joka määräsi alueen hakkuukieltoon kesällä 2017, kunnes oikeus tekee asiassa päätöksen. Puola lopetti hakkuut saman vuoden marraskuussa.
EU-oikeus päätti kieltää hakkuut huhtikuussa 2018.
Luonnonmetsistä hajanaista tietoa
Białowieżan metsäkiista on ylittänyt uutiskynnyksen ympäri Eurooppaa. Se kuvastaa hyvin ristiriitaisia odotuksia, joita Euroopan luonnonmetsiin kohdistuu. Yksimielisyyttä ei ole edes siitä, mikä luonnonmetsä on, pitäisikö niitä suojella, kuinka tiukasti ja missä.
Ehkä perusteellisimman tutkimuksen Euroopan luonnonmetsistä ovat tehneet saksalaisen Humboldt-yliopiston tutkijat. Where are Europe’s last primary forests? -tutkimus julkaistiin Diversity and Distributions -julkaisussa vuonna 2018.
Artikkelin mukaan tietoa luonnonmetsistä on vaikea saada ja se on kovin hajanaista. Usea valtio kertoi tutkijoille luonnonmetsistään hyvin haluttomasti, jos ollenkaan.
Samaa valitetaan muissakin luonnonmetsien tilaa selvitelleissä tutkimuksissa, kuten Euroopan unionin ja YK:n maatalousjärjestö FAOn tilastoselvityksissä State of Europe’s Forests 2020 ja Global Forest Resources Assessment 2020.
Humboldtin yliopiston tutkijat pyrkivät ratkaisemaan ongelmaa keräämällä tietoa useista lähteistä, kuten yllä mainituista unionin ja FAOn selvityksistä ja esimerkiksi erillisillä kyselyillä. Tietoa on kerätty pitkältä ajalta, jopa vuodesta 2001 alkaen.
Kun lähteitä on paljon ja ne ovat eri tasoisia, ongelmaksi nousee, että tiedot eivät välttämättä ole yhteismitallisia ja esimerkiksi niin metsän, luonnonmetsänkin kuin suojelunkin määrittelyt vaihtelevat.
Tutkimus: kaksi kolmesta Euroopan tunnetuista luonnonmetsistä on Suomessa
Tutkijat löysivät Euroopasta luonnonmetsää kaikkiaan 1,475 miljoonaa hehtaaria, noin puolet Belgian koko pinta-alasta. Se on alle prosentin Euroopan metsäpinta-alasta.
Näistä metsistä 89 prosenttia on suojeltu, mutta tiukasti suojeltua luonnonmetsää on vähemmän, 46 prosenttia.
Jos verrataan valtioita toisiinsa, tutkijoiden mukaan ylivoimaisesti eniten eli kaksi kolmasosaa kaikista Euroopan luonnonmetsistä on Suomessa, 986 000 hehtaaria. Se on 2,92 prosenttia maan pinta-alasta. 98,9 prosenttia näistä metsistä on suojeltu.
Toiseksi eniten tutkimuksen löytämiä eurooppalaisia luonnonmetsiä on Norjassa, 106 000 hehtaaria. Tämä on 0,3 prosenttia maan pinta-alasta. Suojeltua näistä metsistä on todella vähän, 5,6 prosenttia, vähiten Euroopassa.
Tutkijoiden mukaan luonnonmetsiä on paljon enemmän kuin aiemmin arveltiin, mutta ne ovat hajallaan pitkin Eurooppaa. Niiden ekologinen arvo on kuitenkin merkittävä, tutkijat sanovat Sustainability Times -lehdessä.
Myös Itä-Euroopassa, erityisesti Ukrainassa, Bulgariassa ja Romaniassa on tutkimuksen mukaan paljon luonnonmetsiä, yhteensä 200 000 hehtaaria. Toisaalta esimerkiksi Latvia, Valko-Venäjä, Moldavia ja Irlanti eivät antaneet tutkimukseen mitään tietoa luonnonmetsistään, joita näissä maissa hyvin todennäköisesti kuitenkin on.
Ruotsi, Itävalta, Britannia, Belgia, Hollanti, Montenegro ja Serbia luovuttivat tutkimukseen vain hajanaista tietoa, lähinnä kirjallisuusviitteitä. Näissäkin maissa, erityisesti Ruotsissa luonnonmetsiä saattaa olla enemmän.
Tutkimuksessa luonnonmetsä pyrittiin määrittelemään niin, että se on joko kokonaan koskematon tai vailla ihmistoimia 60–80:n viime vuoden aikana.
Ruotsissa on puolet Euroopan koskemattomista metsistä
Muut tutkimukset antavat tilanteesta vain jossakin määrin samanlaisen kuvan. Euroopan unionin tilastoselvitys State of Europe’s Forests 2020 puhuu koskemattomista metsistä. Niitä on tilaston mukaan eniten Ruotsissa, 2,249 miljoonaa hehtaaria, puolet Euroopan kokonaismäärästä. Bulgaria ilmoitti 704 000 ja Georgia 500 000 hehtaaria.
Maiden välillä oli kuitenkin vaihtelua sen suhteen, kuinka kauan metsän on pitänyt olla vailla käsittelyä, jotta se raportoitaisiin koskemattomana. Esimerkiksi Ruotsi ilmoitti tilastoon metsät, joita ei ole käsitelty 25:n viime vuoden aikana.
Ruotsin raportoima määrä on suuri ainakin kahdesta syystä. Ruotsi raportoi paitsi metsät, myös muut puustoiset alueet ja sen lisäksi myös tunturiylängöt. missä kasvaa enimmäkseen vaivaiskoivua. Nämä alueet on Ruotsissa suojeltu suurin piirtein kokonaan.
14 Euroopan maata ilmoitti koskemattomien metsien osuudeksi enemmän kuin prosentin metsäpinta-alasta. Ne sijaitsevat enimmäkseen syrjäisillä ja vaikeakulkuisilla alueilla, joissa on äärimmäiset ilmasto- ja maasto-olosuhteet.
Suomi raportoi niin unionin kuin FAOnkin tilastoselvityksiin 203 000 hehtaaria koskemattomia metsiä, tai luonnonmetsiä. Tässä kriteerinä oli, että metsän piti olla ”riittävän vanhaa” eikä käsittelyn jälkiä saanut enää näkyä.
Tieto pinta-alan kasvusta vaihtelee eniten
Unionin tilastoselvityksen mukaan koskemattomien metsien kokonaismäärä Euroopassa on 4,7 miljoonaa hehtaaria, 2,2 prosenttia koko metsäalasta. Se on selvästi enemmän kuin Humboldtin yliopiston tutkijoiden arvioima luonnonmetsien kokonaisala 1,475 miljoonaa hehtaaria.
FAOn Global Forest Resources Assessment 2020 pääsee lähes samaan lukuun kuin unioni: 4,2 miljoonaa hehtaaria ja kolme prosenttia raportoineiden maiden metsäpinta-alasta.
Unionin tilaston mukaan koskemattomien metsien pinta-ala on kasvanut yli 40 prosenttia 30:n viime vuoden aikana. FAOn mukaan kasvu on ollut todella paljon pienempi, vain yhden prosentin.
Unionin selvityksen mukaan luonnonmetsien pinta-alan kasvu selittyy muun muassa metsäpinta-alan yleisellä kasvulla, metsien suojelulla ja suojelumetsien kehittymisellä luonnontilaisen kaltaisiksi metsiksi. Oma osuutensa voi olla myös määritelmien ja niiden tulkinnan muutoksilla.
Luonnonmetsien pinta-ala on kuitenkin pieni. Siihen on monia syitä. Jopa yli 7000 vuotta jatkunut maatalous on yksi, samoin puun käyttö ja rakentaminen.
Ajatus kestävästä metsätaloudesta sai Euroopassa kantavuutta vasta 1800-luvulla, jolloin iso osa Euroopan metsistä oli jo kadonnut. Tuolloin kestävyys tarkoitti vain puuntuotannon kestävyyttä.
Ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden vaatimukset löivät itsensä läpi vasta 1900-luvun loppupuolella. Luonnonmetsiä on Euroopassa suojeltu 1900-luvulta alkaen.
”Myös lähellä luonnontilaa olevia metsiä pitää suojella”
Jäljelle jääneet luonnonmetsät ovat niitä, joita ihminen ei ole tarvinnut rakentamiseen tai maatalouteen tai joista puunkorjuu on hankalaa. Ne löytyvät yleensä syrjäisiltä ja vaikeakulkuisilta alueilta, kuten vuoristoista. Tunnusomaista luonnonmetsälle on esimerkiksi suuri ja eriasteisesti lahonneen puun määrä.
Hakkuut uhkaavat luonnonmetsiä. ”Suuria luonnonmetsäalueita hakataan monilla vuoristoisilla alueilla esimerkiksi Romaniassa, Slovakiassa ja joissakin Balkanin maissa”, sanoi tutkimusta tehnyt Miroslav Svoboda Sustainability Times -lehdessä.
Luonnonmetsät ovat tärkeitä, koska ne ovat useiden uhanalaisten lajien elinympäristö. Mutta niitä tarvitaan myös siksi, että vain niiden avulla ihminen voi ymmärtää, miten koskematon metsäekosysteemi toimii.
Tätä tietoa tarvitaan, kun metsiä halutaan palauttaa luonnontilaan. Luonnonmetsät ovat kadonneet joiltakin Euroopan alueilta niin tyystin, että ei edes tiedetä, millaisia ne ovat aikanaan olleet.
Talouskäytössä olevan metsän muuttuminen takaisin luonnonmetsäksi saattaa viedä kymmeniä vuosia. Muutosta voi jonkin verran nopeuttaa esimerkiksi tappamalla puita ja jättämällä ne lahoamaan metsään.
Enemmän lahonneella puulla elää kuitenkin eri eliölajisto kuin vähemmän lahonneella. Siksi luonnonmetsään pitäisi saada lahopuujatkumo, mikä tarkoittaa kaiken asteisesti lahonnutta puuta. Ja tällaista jatkumoa ei voi luoda nopeasti, vaan se syntyy vain sitä mukaa kuin puut lahoavat eikä sitä voi nopeuttaa.
Humboldtin yliopiston tutkijat sanovat kuitenkin, että maatalouden ja metsänhoidon muutokset vievät suuntaan, jossa talousmetsien palauttaminen luonnonmetsiksi voisi olla helpompaa. Siihen suuntaan vie esimerkiksi metsien ikärakenteen vanhentuminen, mikä on yleistä Euroopassa.
He esittävätkin, että luonnonmetsien lisäksi Euroopassa pitäisi suojella myös sellaisia metsiä, jotka lähestyvät luonnontilaa, jotta niiden kehittyminen luonnonmetsiksi voidaan varmistaa.
Artikkelia varten on haastateltu FAOn ja Luonnonvarakeskuksen tutkijoita.
Where are Europe’s last primary forests? Diversity and Distributions, 2018
State of Europe’s Forests 2020
Global Forest Resources Assessment 2020
Sustainability Times: There are more primary forests in Europe than we thought
