Pajunkuori ja koivun nanosellu yhdistyvät pakkauskalvoksi

Vasemmalla kuvassa on nanoselluloosaa ja oikealla koivun nanoselluloosageeliä, jossa on pajunkuoriuutetta. Kuva: Valeria Azovskaya
Vasemmalla kuvassa nanoselluloosaa ja oikealla koivun nanoselluloosageeliä, jossa on pajunkuoriuutetta. Kuva: Valeria Azovskaya
Metsäbiotalouden tulevaisuuskuvasto / Forest Bioeconomy Future Catalogue

Koivun nanosellusta ja pajunkuoren uutteista syntyy täysin uudenlaista pakkausmateriaalia. Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK, VTT ja Aalto-yliopisto ovat esitelleet uuden menetelmän, missä pajunkuoren uutetut ainesosat upotetaan koivun nanoselluloosasta tehtyyn verkkomaiseen matriisiin.

Yhdessä nämä kaksi ainetta muodostavat geeliä muistuttavan, mutta vahvan rakenteen, jolla on muun muassa antioksidatiivisia ominaisuuksia.

”Uudesta materiaalista voidaan tehdä ohutta kalvoa. Ideana on saada aikaan usea toiminto samaan kalvoon”, selvittää tutkijayliopettaja Päivi Laaksonen HAMK:sta.

”Kaksoisverkkomateriaalissa on kaksi lomittaista verkostoa, joilla voi olla erilaiset ominaisuudet. Toinen voi muodostaa rakenteellisen tukevan ’selkärangan’ ja toinen voi olla hauraampi, mutta esimerkiksi kemiallisesti aktiivinen.”

”Tässä selluloosa antaa sen tuen ja pajun kuoren yhdisteet muodostavat bioaktiivisen verkoston”, Laaksonen lisää.

Nykyisissä pakkauksissa on usein yhdistetty monia eri muovikalvoja ja synteettisiä materiaaleja eri toimintojen aikaansaamiseksi. Se tekee pakkausten kierrättämisestä ja hävittämisestä vaikeaa.

Uudella menetelmällä tehty kalvo helpottaa kierrättämistä. Se on täysin biopohjainen materiaali, joka myös hajoaa biologisesti. Se myös laajentaa puuraaka-aineen käyttöä kuoreen.

Biomuovien osuus on vain 0,4 prosenttia kaikista muoveista.

”Meillä on suuri tarve kehittää uusia toiminnallisia materiaaleja, jotka voidaan poistaa käytöstä jätettä tuottamatta”, sanoo Laaksonen.

Puun kuori on hyvä esimerkki pakkauskehityksestä. Luonnossakin kuori suojaa puuta ulkoisilta uhkilta, kuten UV-säteilyltä ja taudinaiheuttajilta, mikä mahdollistaa puusoluille pidemmän eliniän. Ja myös luonnossa tämä puun ”pakkaus” hajoaa puun lahotessa lopulta muun puuaineksen mukana.
Kehitystyö on osa Aalto-yliopistossa työskentelevän Tia Lohtanderin väitöskirjatyötä.

Kirjoita kommentti