Näkökulma | Ville Hulkkonen: Kansainvälisen ilmastopolitiikan kehikko koetuksella – metsäteollisuudella ratkaisun avaimet
Viime vuosi on koetellut kansainvälistä ilmastopolitiikkaa. Yhdysvaltojen vetäytyminen keskeisistä ilmastosopimuksista, kiristyvä geopoliittinen kilpailu energiasta ja kriittisistä raaka-aineista sekä talouden, turvallisuuden ja omavaraisuuden korostuminen ovat heikentäneet globaalin ilmastoyhteistyön pohjaa. Samalla EU kipuilee talouden taantuman ja teollisen kilpailukyvyn heikkenemisen kanssa.
Pariisin ilmastosopimus oli aikanaan historiallinen saavutus. Sen toimeenpaneminen on merkinnyt maailmanlaajuisesti kaikkialle ulottuvaa jättimäistä hallintoa. Julistusten ja kunnianhimopuheen sijaan ilmastotoimien todellinen vaikutus mitataan investoinneissa. Vaikka kehittyvien talouksien kasvu perustuu edelleen suurelta osin fossiilisiin raaka-aineisiin, on rohkaisevaa todeta, että fossiilivapaan energiantuotannon kapasiteetti kasvaa nyt eri puolilla maailmaa nopeasti.
Myös marraskuussa pidetty YK:n COP30-ilmastokokous Brasilian Belemissä vahvisti, että kansainvälisen ilmastopolitiikan painopiste on siirtymässä suurista julistuksista kohti käytännön toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Eurooppa ei voi kuvitella säilyttävänsä ilmastojohtajuuttaan pelkän sääntelyn ja kiristyvien tavoitteiden varassa, kun kyky yhdistää talouden vahvistaminen ja vihreä siirtymä on hukassa.
Tässä todellisuudessa metsäteollisuus ja metsäbiotalous ovat Euroopalle ainutlaatuisia mahdollisuuksia. Kestävä metsätalous ei ole pelkästään hiilinielukysymys vaan osa ratkaisua, joka yhdistää ilmastonmuutoksen hillinnän, teollisen arvonluonnin ja strategisen omavaraisuuden. Puupohjaiset tuotteet varastoivat hiiltä pitkäaikaisesti ja korvaavat fossiilipohjaisia materiaaleja rakentamisessa, pakkauksissa, tekstiileissä ja energiantuotannossa. Raaka-aineen tuotannossa on mahdollisuus jatkaa yhä parempien luonnonarvoa lisäävien toimien kehittämistä.
EU:n viimeaikaiset strategiat, kuten biotalouslinjaukset ja vuoden 2040 ilmastotavoitteita koskevat keskustelut, heijastavat jo osin tätä muutosta. Seuraava ratkaiseva askel on toimeenpano. Ilmastopolitiikan on tunnistettava hiilinielujen lisäksi materiaalien ja energian korvausvaikutukset ja tarjottava ennakoitava toimintaympäristö investoinneille.
Kun ilmastopolitiikan painopiste siirtyy yhä selvemmin kustannustehokkuuteen ja vaikuttavuuden yhdistämiseen, metsäteollisuus voi muodostua Euroopan strategiseksi vahvuudeksi. Nyt on aika siirtyä sanoista tekoihin: investoida kestävään metsätalouteen, ylläpitää metsien elinvoimaa ja kehittää puusta valmistettuja tuotteita, jotka tukevat samanaikaisesti ilmastotavoitteita ja Euroopan taloudellista menestystä.
Hiili- ja hakkuuvuodon uhka Euroopasta muualle maailmaan on tosiasia. Ilmasto- ja ympäristövaikuttavuuden näkökulmasta tavoite on selkeä: vahvistetaan kestävän metsätalouden ja puunjalostuksen edellytyksiä omalla mantereella, eikä siirretä hyötyjä ja vastuuta Euroopan ulkopuolelle.
COP30:n myönteinen signaali suomalaiselle ja eurooppalaiselle metsäsektorille oli EU:n neuvottelukantoihin sisältynyt kirjaus kestävän, uusiutuvan biotalouden huomioimisesta. Kestävä metsätalous sisältyi myös YK:n kirjauksiin aiempaa myönteisemmällä tavalla. Metsätalous nähdään yhä selvemmin osana ilmastonmuutoksen ratkaisua – ei ongelmana.