”Pihka on ensimmäinen varoitus” – Josper Tigerstedt taistelee kirjanpainajaa vastaan suvun metsissä
Elimäkeläinen metsänomistaja Josper Tigerstedt, 41, tuntee kirjanpainajatuhojen vaikutukset metsämaillaan omakohtaisesti ”vähän liiankin hyvin”.
Kirjanpainajan aiheuttamat metsätuhot ovat viime vuosina nousseet yhdeksi merkittävimmistä kuusimetsien riskeistä myös Suomessa. Ilmaston lämpeneminen, kuivat ja pitkittyneet hellejaksot sekä metsien ikärakenteen muutokset luovat olosuhteet, joissa tuhohyönteiset menestyvät entistä paremmin.
Kuusimetsät ovat erityisen herkkiä kirjanpainajan (Ips typographus) hyökkäyksille. Tämä pieni kaarnakuoriainen iskeytyy erityisesti heikentyneisiin tai stressaantuneisiin puihin ja voi aiheuttaa merkittäviä tuhoja, jos se pääsee leviämään hallitsematta.
Metsien hoito on kulkenut Josper Tigerstedtin suvussa jo viisi sukupolvea. Kouvolassa sijaitsevan Mustilan arboretumin – Suomen vanhimman ja tunnetuimman puulajipuiston – perusti vuonna 1902 valtioneuvos A. F. Tigerstedt. Arboretumia kehitettiin vuosikymmeniä ennen sen luovutusta Mustilan Kotikunnas Säätiölle vuonna 1983. Arboretumia ympäröivät metsät ovat kuitenkin edelleen suvun hallinnassa. Nykyisin Tigerstedt vastaa yhdessä isänsä ja tämän serkun kanssa osittain suojellusta 1 800 hehtaarin metsäomaisuudesta arboretumin ympäristössä.
Viime vuosina kirjanpainajatuhojen torjunta on noussut Tigerstedtin metsänhoidon keskeiseksi painopisteeksi. Aktiivisesti kotitilansa maastossa liikkuva metsänomistaja kertoo nähneensä tuhoja yksittäisistä puista aina 1,5–2 hehtaarin alueisiin.
Pihkantuoksu voi paljastaa kaarnakuoriaisen
Varhaiset merkit kirjanpainajasta voivat olla yllättävän hienovaraisia. Esimerkiksi latvus saattaa näyttää ulospäin vielä täysin terveeltä, vaikka puun tyvestä irtoaa kaarnaa ja juurelle kertyy punaista purua.
Punainen puru kuusen juurella on kirjanpainajan selvä tuntomerkki. Purua syntyy, kun kaarnakuoriainen kaivaa käytäviään kuoren alle ja työntää ulos hienoa, ruskean–punertavaa purua. Vaikka latvus voi näyttää vielä vihreältä ja terveeltä, puru paljastaa, että puu on jo hyönteisen vallassa.
Puun kyljessä näkyvät pihkanorot voivat myös kertoa paljon puun terveydestä, Tigerstedt sanoo. Kun kirjanpainaja iskeytyy kuusen runkoon, puu yrittää puolustautua erittämällä pihkaa. Pihka kertyy rungon vaurioihin, ja sen tuoksu voimistuu. Tällöin metsässä kulkija voi huomata voimakkaan, hieman makean ja hartsimaisen hajun.
Tigerstedt muistuttaa, että kirjanpainaja iskeytyy helpoimmin heikkoihin ja kuivuudesta kärsineisiin, juurikäävän vaivaamiin, lumen painamiin tai juuristovaurioita kokeneisiin puihin.
Tuhot iskevät erityisen herkästi paahteisille aukkojen reunoille ja tuulisille rinteille sekä sinne, missä yksittäinen tuulenkaato tarjoaa hyönteiselle alkupesäkkeen.
“Täysin tervettä, elinvoimaista kuusta kirjanpainaja ei helposti tuhoa”, Tigerstedt huomauttaa.
”Riski kasvaa huomattavasti, kun puu on heikentynyt kuivuuden, juurikäävän tai hellekauden vuoksi. Aivan kuten perussairaat ja iäkkäät ihmiset voivat olla alttiimpia influenssan vakaville oireille.”
Taloudellinen tappio voi olla raju
Oman metsäomaisuuden tilan aktiivinen seuraaminen on Tigerstetin mukaan taloudellisesti kannattavaa. Kirjanpainajan aiheuttama arvonmenetys näkyy suoraan metsänomistajan kukkarossa: tukkipuuksi kelpaavasta kuusesta voi saada noin 80 euron myyntihinnan kuutiolta, mutta vioittuneena se päätyy usein energiapuuksi, jolloin hinta putoaa alle puoleen.
”Pahimmillaan metsänomistaja on voinut odottaa vuosikausia hakkuun ajoittamista, esimerkiksi eläkkeelle siirtymisen yhteyteen, mutta tuhohyönteiset ovat pistäneet suunnitelmat uusiksi.”
Tigerstedt on huomannut, että kirjanpainajatuho etenee nopeasti. Ensimmäisistä merkeistä laajempaan vahinkoon voi kulua vain muutama viikko. Vaikka tuho olisi jo havaittu, sääolosuhteet tai käytännön syyt voivat estää nopean reagoinnin. Yksittäisiä puita saa kaataa ilman lupaa, mutta laajemmat hakkuut vaativat metsänkäyttöilmoituksen – tällöin hakkuukoneiden saaminen paikalle voi viivästyä. Myös korjuuolot tuovat lisähaasteita.
“Kesäaikaan pehmeäpohjaisiin kuusikoihin ei ole suositeltavaa ajaa raskaalla kalustolla. Se viivästyttää toimia, jolloin tuho voi ehtiä laajentua”, Tigerstedt kertoo.
Metsän etäomistajuus kasvattaa riskiä
Josper Tigerstedt nostaa esiin huolen, jonka moni asiantuntija on viime vuosina toistanut: metsien etäomistajuus voi lisätä metsätuhojen riskiä.
Kaukana asuva metsänomistaja ei välttämättä käy tilallaan säännöllisesti havaitsemassa varhaisia merkkejä esimerkiksi kirjanpainajasta. Kun tuhot havaitaan myöhässä, niiden rajaaminen vaikeutuu ja leviämisriski kasvaa.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan noin 40 prosenttia metsänomistajista asuu tilallaan, mutta yhä useampi elää kaupunkien keskuksissa. Jo neljännes omistajista asuu yli 20 000 asukkaan kaupungeissa, mikä nähdään selvänä merkkinä metsien etäomistajuuden kasvusta.
“Kaupunkilainen, joka on perinyt metsän satojen kilometrien päästä, saattaa käydä siellä kerran kahdessa vuodessa. Sinä aikana kirjanpainajatuho voi edetä hyvin pitkälle”, Tigerstedt pohtii.
Tigerstedt, joka liikkuu paljon metsässä, on oppinut tunnistamaan riskien merkit ja muutokset. Hän suosittelee kaikille metsänomistajille vähintään yhtä maastokierrosta kasvukauden aikana – erityisesti varttuneissa kuusikoissa. Jos mahdollista, kierroksia kannattaa tehdä useammin.
Hän muistuttaa, että metsätuhojen torjunnassa vastuu ei lopu omaan tilusrajaan. Myös naapurimetsät on turvattava. Suomessa metsänomistajaa velvoittaa metsätuholaki (1087/2013), joka edellyttää kirjanpainajan valtaamien puiden korjaamista ajoissa, jotta tuhot eivät leviä ympäröiviin metsiin. Laiminlyönneistä voi seurata jopa korvausvastuu.
Tigerstedt korostaa kyläyhteisön voimaa ja omistajan omaa vastuuta: “Meillä pienessä kylässä kaikki tuntevat toisensa. Kyllä sitä velvollisuutta tuntee hoitaa asiat kunnolla.”
Puulajivalinnoilla kohti kestävämpää metsää
Kun Tigerstedt pohtii metsänomistamisen tulevaisuutta, hän muistuttaa, että jo edelliset sukupolvet ovat istuttaneet lehtikuusta ja muita lajeja, kuten koivua, alueille, joilla kuusi ei enää menesty juurikäävän tai kuivumisen takia.
Puulajin valintaa ohjaa kuitenkin lopulta teollisuuden kysyntä.
“Pitäisi osata ennustaa, mitä puuta teollisuus haluaa 60–70 vuoden päästä. Se ei ole yksinkertaista”, Tigerstedt sanoo.
Lisäksi vieraslajien, kuten douglaskuusen, käyttö on Suomessa tarkasti rajoitettua. Niitä ei saa istuttaa talousmetsiin ilman viranomaislupaa, sillä vieraslajiluettelo ja metsän sertifiointivaatimukset asettavat selkeät rajat, hän muistuttaa.
Vaikka kirjanpainaja, myrskyt ja ilmastonmuutoksen ääri-ilmiöt lisäävät epävarmuutta, Tigerstedt suhtautuu tulevaisuuteen maltillisella optimismilla.
“Suomessa on kasvanut metsää tuhansia vuosia ja kasvaa jatkossakin. Kasvukausi pitenee ja puu kasvaa nopeammin. Haasteita tulee, mutta niihin voidaan sopeutua järkevällä metsänhoidolla.”
“Mitä aikaisemmin tuhot havaitaan ja mitä määrätietoisemmin niihin puututaan, sitä paremmin metsä ja sen arvo säilyvät myös tuleville sukupolville”, Tigerstedt päättää.
Lue lisää: puita-kuolee-halyttavaa-tahtia-asiantuntija-ihmeissaan