Professori Annamari Laurén: Soiden ennallistaminen lämmittää ilmastoa ainakin sata vuotta

"Soiden ennallistamiseen asetetaan liian suuria odotuksia ilmastotavoitteiden suhteen. Ennallistaminen vaikuttaa ilmastoa lämmittävästi ainakin sata vuotta, minkä jälkeen se alkaa tuottaa toivottavia tuloksia", sanoo suometsätieteen professori Annamari Laurén Audiomedialle.

Suometsistä on tullut ilmastopolitiikan ”pahis” keskieurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna, sanoo professori Annamari Laurén Audiomedialle.

  • Soiden ennallistaminen voi lisätä ilmastopäästöjä jopa 100 vuodeksi.
  • Soiden ennallistaminen on nimetty yhdeksi EU:n ennallistamisasetuksen keinoksi.
  • Tuottavia metsämaita ei kannata ennallistaa, mutta biodiversiteetin kannalta se voi olla tarpeen.
  • Ojitetut suometsät toimivat hiilinieluina, jos puuston kasvu huomioidaan.
  • Turvekankaalla puu kasvaa turvekankailla paremmin, kun vesi on melko korkealla. Tällöin myös maan hiilipäästöt vähenevät.

Helsingin yliopiston suometsätieteen professorin Annamari Laurénin mukaan soiden ennallistaminen ei ratkaise ilmaston lämpenemistä.

“Soiden ennallistamiseen asetetaan liian suuria odotuksia ilmastotavoitteiden suhteen. Ennallistaminen vaikuttaa ilmastoa lämmittävästi ainakin sata vuotta, minkä jälkeen se alkaa tuottaa toivottavia tuloksia”, Laurén sanoo Audiomedialle.

Suometsällä tarkoitetaan turvemaalla kasvavaa metsää, ja valtaosa talouskäytössä olevista suometsistä on jossain vaiheessa ojitettu. Suon ennallistamisessa tukitaan tai täytetään sinne kaivettuja ojia.  

Tällöin suolle tulee lisää vettä, suokasvillisuus palaa ja puuston määrä vähenee joko luonnollisesti tai hakkaamalla. Suo-ojien tukkiminen on määritelty yhdeksi EU:n ennallistamisasetuksen toteutuksen keinoksi.

Suomelle metsiin liittyvät EU-asiat ovat erityisen tärkeitä, koska Suomi on Euroopan metsäisin maa. Metsät peittävät yli 75 prosenttia maapinta-alasta.

Suometsät pahisroolissa

Annamari Laurén kertoo Audiomedialle olevansa maailman ainoa suometsätieteen yliopistoprofessori. Suometsien pahisroolin ovat hänen mukaansa määritelleet paljolti saksalaiset ja hollantilaiset suotieteilijät, joilla ei ole juuri kokemusta metsäisistä soista.

”Keski-Euroopan ja Britannian suot on kuivattu jo 1400-luvulta alkaen pääosin maatalouskäyttöön, ja suometsiä on siellä vähän. Kun meillä kasvaa suolla metsää, se tuntuu heidän näkökulmastaan luonnottomalta.”

Laurén muistuttaa, että Suomessa suometsien ojittaminen on ollut valtaosin menestystarina.

 ”Nykyisin suometsistä saadaan neljännes metsien tuotosta”, Laurén toteaa.

“Me (suomalaiset) olemme tässä suometsäkysymyksessä melko yksin, koska Ruotsin ja Norjan suometsät ovat kokonaismetsäalasta sen verran pieni osa, ettei ennallistaminen vaikuta yhteiskuntaan niin paljon kuin meillä. Suot ja metsät yhdistyvät Suomessa ainutlaatuisella tavalla”, hän toteaa.

Suometsistä saadaan neljännes metsien tuotosta. Kuvassa on korpea, joka on yksi puustoinen suotyyppi. Kuva: Emmi Karavirta

Ojitus paransi suometsien kasvua

Laurénin mielestä metsäkeskustelussa pitäisi ymmärtää historiaa, eikä vain syyttää menneitä sukupolvia siitä, että soita ojitettiin.

”Suomen metsät olivat todella kurjassa kunnossa 1800-1900-lukujen vaihteessa. Kun meillä on soita yksi kolmasosa maapinta-alasta, alettiin nähdä suometsät myös resurssina ja parantaa suometsien kasvua. Jos meillä olisi vain kymmenen prosenttia pinta-alasta soita, niin meillä olisi varaa jättää ne metsätalouden ulkopuolelle”, professori sanoo     .

Tuottava metsämaa on hiilinielu

Tuottavia metsämaita ei tulisi Laurénin mukaan ennallistaa, koska ne ovat tärkeitä puuntuotannolle ja toimivat hiilinieluina. Täysin hän ei soiden ennallistamista kuitenkaan tyrmää.

“Jos ennallistaminen tehdään metsänhoito edellä, niin ei mennä kovasti pieleen. Sellaiset suoalueet, missä metsänhoito ei onnistu, voidaan ennallistaa”, hän toteaa.

Laurén korostaa, että suometsien hiilitasetta on tarkasteltava kokonaisuutena, mukaan lukien sekä maan että metsän hiilitase.

“Ojitetut suot ovat hiilinieluja, silloin kun soiden puuston kasvu lasketaan mukaan. Jos suo kuivatetaan, maan hiilivarasto vähenee. Jos halutaan viilentää ilmastoa lyhyemmällä kuin sadan vuoden tähtäimellä, niin suometsät kannattaa pitää puustoisena ja kasvamassa ja nostaa pohjaveden pintaa tuotannossa olevissa suometsissä.”

Ennallistamiseen soveltuvia alueita ovat Laurénin mukaan rahkaturpeiset suot, jotka läpäisevät vettä huonosti.

”Kun ne ovat valmiiksi märkiä, en usko, että niistä saadaan merkittävää hiilikrediittiä. Vanhat korvet, joissa on ympäristö- ja monimuotoisuusarvoja, voidaan ennallistaa vettämällä.

Laurén vertaa korpien ennallistamista vaikeudessa pärekaton kulotukseen.

”Jos korpea vetetään liikaa, puusto kuolee pystyyn. Vettäminen on tehtävä todella taiten ja siinä voidaan epäonnistua helposti”.

Luonto ei tottele poliitikkoja

Laurén muistuttaa, että luonto ei noudata poliittisia tavoitteita.

“Luonto seuraa omia lakejaan ja meidän pitää tuntea ne lait. Ojitetut metsät ovat monella tapaa jo muuttuneita ekosysteemejä ja siksi ennallistaminen voi olla harhaanjohtava termi. Suometsien kohdalla neutraalimpi ilmaisu on uudelleen vettäminen”, Laurén sanoo.

Tietyt suometsätyypit, kuten varpu-, puolukka-, mustikka- ja ruohoturvekankaat, ovat Laurénin mukaan metsittämisen kannalta erinomaisia.

“Näiden hehtaarituotto on yhtä hyvä kuin vastaavilla kivennäismailla”, Laurén sanoo.

Laurén korostaa, että on selvitettävä, mitä biodiversiteettihyötyjä joidenkin suometsätyyppien ennallistamisella saavutetaan.

”Jos jossakin on biodiversiteettipuutetta, silloin sitä voidaan ennallistamisella korjata.”

Suometsien vesienhallinta tärkeää

Laurén muistuttaa myös vesienhallinnan merkityksestä suometsissä. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella puu kasvaa turvekankailla paremmin, kun vesi on melko korkealla. Tällöin myös maan hiilipäästöt vähenevät.

”Siksi suo-ojia voidaan tukkia tai antaa niiden hiljalleen kasvaa umpeen. Turvekankailla on kivennäismaihin verrattuna paljon enemmän työkaluja metsän kasvun hallintaan ja kuivuuteen varautumiseen.”

Yksi konsti on myös turvemetsien tuhkalannoitus. Metsäalan asiantuntijaorganisaation Tapion mukaan nykyiset lannoituspinta-alat tuplaamalla saataisiin aikaan jopa miljoonan kuutiometrin vuotuinen lisäkasvu. Lannoitetut metsät sitovat hiiltä enemmän kuin sitä syntyy lannoitteiden tuotannossa ja käytössä.

“Tuhkalannoituksella voidaan turvekankaat pitää hyvässä kasvussa jopa 40–70 vuotta. Tuhkalannoitus lisää hieman maaperän päästöjä, mutta päästöjen kasvu voidaan kompensoida pohjaveden pintaa nostamalla. Tällainen turvekangas tarjoaa puille tasapainoisen kasvualustan. Siksi pitäisin turvekankaat edelleenkin metsätalouden piirissä”, Laurén toteaa Audiomedialle.

Lue lisää: Euroopan havumetsiä uhkaa hidas tuho, joka tappaa puut sisältäpäin

Lue lisää: Lohduton tutkimustulos: Hakkuiden vähentäminen EU:ssa lisäisi hakkuita muualla maailmassa – ja maksaisi EU:lle valtavasti

Mitä mieltä olit artikkelista?

Jaa:

11 kommenttia

  • Kiinnostava artikkeli, mutta ehkä hieman harhaanjohtava. Pitää muistaa, että vaikka Suomen 10 miljoonaa hehtaaria on merkittävä resurssi, se on kuitenkin vain 1.5 % maailman soiden pinta-alasta ja noin 0.7 % maailman turvevarannoista. Indonesialla ja Malesialla on valtavan paljon merkittävämmät suometsät.

  • Olipa mahtava artikkeli. Eka kerran edes yksi tutkija (professori) ymmärtää ja uskaltaa kertoa “kansalle” kuinka asiat on näissä suometsäasioissa oikeasti on! Edes metsähallituksen ylimmǎt virkamiehet eivät ole osanneet arvioida ,mitä suometsissä oikeasti tapahtuu. Onvain kehuttu , kuinka hienoa on enallistaa suometsiä ilman mikää kasitystä asian todellisesta vaikutuksista! Itse olen pienmetsän omistajana hoitanut -50 luvulla ojitettuja suometsiä, jotka nyt ovat tukkikasvatusvaiheessa, arvioinnut niiden kasvua ja hiilen sidontaa. Ja todennut käytännön metsissä ,ettǎ niiden takaisin vettäminen olisi todellista hölmöläisten hommaa!!

  • Erinomainen kirjoitus. Mihin on kadonnut suomalaisten (enemmistön) itsetunto, kun tiedämme, mitä pitää tehdä, mutta juoksemme muualta tuotujen ja tuotettujen “asiantuntijoiden” pillin mukaan.

  • Näin se juuri on että puustoa kasvava suo ojitettuna on parempi hiili nielu kun kuollut suo se.on ihan järkeen käyvä juttu kansan taloudellisestikin parempi ei anneta eurooppalaisten määritellä mitä Suomessa saa kasvaa ja mitä ei

  • Kiitokset todella hyvästä julkaisusta. Kerrankin kirjoittaa sellainen henkilö joka todellakin osaa ja tuntee asiat. Kerrostaloissa asuvien luontoa mukamas tuntevien pitäisi oikeasti lukea tämä ja yrittää järkeyttää ajatuksiaan ennen kuin
    lähdetään tukkimaan ojia.

  • Kerrankin tulee oikeaa ja järjellä selvitettävä metsäasiaa tutkijalta,nostan hattua!Aivan liikaa valtamediat tuuttaavat ideologian värittämään sanomaa,tähtäim ssä vain toisen omaisuuden suojeleminen.On aivan selvää että tehokas ja hyvä metsänhoito oikea-aikaisine hoito toimineen on parasta ilmastolle ja taloudelle.Aivan samoin olisi turpeen energiakäytön laita.Mistähän muuten löytyisi tahi joka uskaltaisi kertoa faktatietoa tuulivoiman aiheuttamasta metsäkadosta ja metsien pirstaloitumisesta..koko ketju huomioiden,tuulimyllyjen alle jäävä alue,tiestö alueille,sähkön siirtolinjat,murskeenottoalueet voimaloiden ja tiestön rakentamiseen? Sama koskee toki suuria aurinkovoima-alueitakin.

  • Olen samaa mieltä,ojitettuja soita ei pidä idealistisesti alkaa tukkimaan,vaan huolehtia siellä kasvavan tai kasvamaan lähteneen metsänpohjan ravitsemisesta tuhkalannoitteella,jota tietääkseni on Suomessa runsaasti tarjolla puun energiatuotanto laitoksilta ja typpi taas tulee ilmaiseksi taivaalta typen oksidien reagoidessa sadeveden kanssa ja edelleen reagoidessa tuhkalannoitteessa olevan potaskan kanssa,muodostaen puille ja kasveille tarpeellista typpeä sisältävää kalisalpietaria,jolloin kaikki pääravinteet NPK,tulevat lähes ilmaiseksi metsän kasvua lisäämään.

  • Mitenkähän metaanipäästöille käy, jos vedenpintaa nostetaan suoalueilla? Käsittääkseni esim. Tekoaltaissa kuten Lokka ja Porttipahta, veden alle jääneet turpeet tuottavat metaanipäästöjä.
    Ei pitäisi puhua niistä CO2 ja CH4 päästöistä erikseen. Nehän vaikuttavat aina toisiinsa. Korpisoilla eikä muuallakaan ole mitään veden korkeuden säätelijöitä , ne ovat aina myöhässä eikä niiden patoluukkujen käyttöä voida ohjelmoida, toteuttaa.

    Säätelyn toteutus on fiktiota. Maastohan on kolmiulotteinen ja maakerrosten läpäisykyvyt vaihtelevat neliöittäin.
    Kekkosen ajan soiden ojituksethan toivat massiivin raskasmetalli ja elohopea ongelman. Nyt kun fossiilipolttoaineilla kuokitaan ojien asettuneet penkat takaisin, saadaan taas ongelmat.

    Itsestäänhän ojat kasvavat umpeen.

Kirjoita kommentti