Metsäkatoasetus teetättää metsäalalla valtavan työn: tulossa satoja tuhansia uusia referenssinumeroita
Euroopan unionin metsäkatoasetus tuottaa metsäsektorille valtavan byrokratian. ”Nyt katsotaan, mihin tämä johtaa. Mutta kun asetus on jo voimassa, sitä tietenkin noudatetaan”, sanoo Maija Rantamäki Metsäteollisuus ry:stä.
Euroopan unionin metsäkatoasetus julkaistiin kesäkuussa ja se tuli voimaan saman kuun lopussa. Asetuksella pyritään minimoimaan unionin osuus maailmanlaajuisesta metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä.
Asetuksen mukaan jokaisen puupohjaisen tuotteen osalta on kyettävä osoittamaan, ettei sen valmistaminen ole heikentänyt metsien tilaa, kuten muuttanut metsää maatalouskäyttöön tai ”ikimetsää” talousmetsäksi.
Tämä täytyy osoittaa jokaisen sellaisen metsäkiinteistön osalta, jolta tuotteeseen on tullut raakapuuta.
Maa- ja metsätalousministeriössä asetuksen täytäntöönpanoa valmistelevan erityisasiantuntija Viktor Harvion mukaan asetuksen tavoitteista on tärkeää erottaa metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen.
”Jälkimmäinen on suomalaisen metsäalan kannalta oleellisempi”, sanoo Harvio.
Asetus määrää, että puuraaka-aineen tai puutuotteen kauppaajalla, esimerkiksi metsänomistajalla, tulee olla tieto niistä metsäkiinteistöistä, mistä puuta on tuotteeseen saattanut tulla.
”Tämä tieto on toimitettava komissiolle. Lisäksi on tehtävä asiallisen huolellisuuden due diligence -vakuutus siitä, että metsää ei ole heikennetty”, sanoo kansainvälisten ja EU-asioiden päällikkö Maija Rantamäki Metsäteollisuus ry:stä.
Tämän jälkeen komissio antaa hakkuuta vastaavan referenssinumeron. Sen avulla metsäkiinteistö, jossa hakkuu on tehty, voidaan paikallistaa.
Metsätuotteen valmistanut metsäyhtiö liittää numeron tuote-eräänsä. Numerot ja asiallisen huolellisuuden vakuutukset säilytetään viisi vuotta.
Jokaisen tuotteen raaka-ainelähde on yksilöitävä
”Esimerkiksi kaupan hyllyltä löytyvä lauta, maitopurkki tai aanelospaketti on voitava yksilöidä niin, että kun sen tiedot toimittaa valvovalle viranomaiselle, tämä voi selvittää referenssinumerot ja hakkuukohteet ja sitä kautta varmistaa, ettei tuote ole aiheuttanut metsäkatoa tai metsän heikkenemistä”, sanoo Rantamäki.
Suomessa tämä valvova viranomainen on todennäköisesti Ruokavirasto.
Metsäalalla asetus käynnisti valmistelutyön jo ennen voimaantuloaan. Se, millainen järjestelmästä puutuotteiden osalta tulee, tarkentuu vuoden 2024 lopussa päättyvän siirtymäajan kuluessa.
Tarvittavan byrokratian määrä on suuri. Referenssinumeroita voi olla yhtä tuote-erää kohti tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia.
”Huoli lukuisista referenssinumeroista on todellinen”, sanoo Harvio.
Rantamäen mukaan ”nyt ollaan jännän päällä”.
”Perääntyä ei voi. Kun asetus on annettu, sitä tietenkin noudatetaan.”, sanoo Rantamäki.
Metsäsertifiointi ei kelvannut
Otetaan esimerkiksi tavallinen kopiopaperipaketti. Siihen on voitu paperin laadusta riippuen käyttää kolmea tai neljää eri sellulajia, jotka tulevat eri tehtailta.
Paketin valmistajan on oltava varma siitä, että jokaisella sellutehtaalla on tehty asiallisen huolellisuuden vakuutus jokaista sellupaalia kohti. Sellutehtaan on myös selvitettävä puun alkuperä asetuksen vaatimalla tavalla paitsi itse teettämiltään hakkuilta, myös jälkimarkkinoilta ostetun puun osalta. Tämän puun sellutehdas ostaa esimerkiksi sahalta, joka on saanut avohakkuultaan tukin lisäksi itselleen tarpeetonta sellupuuta.
Sahojen hakkuilta tulee lisää referenssinumeroita myös sitä kautta, että ne myyvät tukin sahaamisessa syntyvän pintapuun sellutehtaalle.
Referenssinumeroita tulee yksin Suomessa varmuudella pitkälti yli 100 000 joka vuosi, sillä niin monta hakkuuta maassa vuosittain tehdään. Samalta hakkuulta tulee puuta lukemattomiin eri tuotteisiin. Onko samalla hakkuulla sama referenssinumero kaikissa näissä tuotteissa, on toistaiseksi epäselvää.
Miksi tällainen byrokratia? Eikö asian olisi voinut hoitaa esimerkiksi metsäsertifioinnin, kuten PEFCin tai FSC:n kautta?
”Tätä esitettiin, mutta komissio ei voinut sitä hyväksyä. Se ei luota tarpeeksi metsäsertifiointiin eikä ota sitä huomioon”, sanoo Rantamäki.
Valvottavaa on kaikkialla maailmassa
Asetuksessa riittää yksityiskohtia.
”Jos kyseessä oleva metsäkiinteistö on alle neljän hehtaarin suuruinen, referenssinumeroa varten riittää toimittaa vain tieto kiinteistön keskipisteen sijainnista. Mutta jos se on suurempi, asia katsotaan monimutkaisemmalla tavalla”, sanoo Rantamäki.
Asetus koskee myös unionin tuontia ja vientiä.
”Kauppahuoneen tai vientiyrityksen on tehtävä asiallisen huolellisuuden vakuutus, jos puutuotteita ollaan viemässä unionin ulkopuolelle. Sama koskee tuotuja puutuotteita”, sanoo Rantamäki.
Komissio joutunee siis myöntämään referenssinumeroita kaikkialle maailmaan, mistä vain puutuotteita unionin alueelle tuodaan.
Asetus koskee puun lisäksi muitakin metsäraaka-aineita, kuten kaakaota, palmuöljyä, soijaa, kumia ja kahvia, sekä niiden lisäksi karjaa, mikä on syynä siihen, että ainakin asetuksen ensimmäisen tulkinnan mukaan navetoita ei saa rakentaa, jos niiden tieltä jouduttaisiin kaatamaan puita.
Asetuksen vaatimista viranomaisresursseista on Suomessa vasta alustavia selvityksiä.
”Puupuolen osalta Ruokavirasto on jo hoitanut puutavara-asetuksen ja puun laillisuutta koskevan lupajärjestelmän tuomia tehtäviä. Nyt vaatimukset kuitenkin hieman kiristyvät”, sanoo Harvio.
