Puita kuolee hälyttävää tahtia – asiantuntija ihmeissään: “Kuusella ei ole positiivista tulevaisuutta pääpuulajina”
Puiden kuolleisuus on viime vuosikymmeninä lisääntynyt huolestuttavaa vauhtia eri puolilla maailmaa. Helsingin yliopiston laserkeilauksen apulaisprofessori Samuli Junttila on mukana kansainvälisessä tutkijaryhmässä, joka selvittää ilmiön syitä ja seurauksia.
”Kyse on yhdestä metsien tulevaisuuden suurimmista kysymyksistä”, Samuli Junttila muotoilee.
“Merkittävintä on muutoksen nopeus verrattuna puiden elinikään ja muutoksen suuruus. Monet tutkijat ja asiantuntijat ovat olleet sanattomia nopeasti ilmenevien puuston massakuolemien edessä.”
Puukuolemien taustalla on ilmastonmuutos: kuivuus, kuumuus ja lämpötilan nousu heikentävät puiden elinvoimaa ja lisäävät niiden stressiä. Stressaantuneet puut altistuvat herkemmin tuholaisille ja taudeille, mikä voi johtaa puustokuolemiin.
”Lisääntyvä kuivuus tekee puista erityisen alttiita esimerkiksi kaarnakuoriaisten, kuten kirjanpainajan, aiheuttamille tuhoille”, Junttila mainitsee.
Junttilan mukaan tarkkaa arviota ilmastonmuutoksen aiheuttamien puukuolemien laajuudesta on kuitenkin hankala vielä arvioida: mallinnukset ovat puutteellisia ja puiden kuolemisen fysiologiset mekanismit tunnetaan yhä heikosti. Suunta on kuitenkin selvä.
”Arviot ilmastonmuutoksen aiheuttamien puukuolemien laajuudesta vaihtelevat 10–50 prosentin välillä.”
Kirjanpainajatuhot levinneet
Kuusimetsät ovat erityisen herkkiä kirjanpainajan (Ips typographus) hyökkäyksille. Etenkin vanhat ja heikentyneet kuuset, joiden kaarna on paksu ja puolustuskyky alentunut, houkuttelevat kirjanpainajaa.
”Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyneet hellejaksot ja myrskyt heikentävät puustoa entisestään ja mahdollistavat kirjanpainajan nopean lisääntymisen. Kun kanta kasvaa, tuhot voivat levitä myös terveisiin kuusiin.”
Puustokuolemien rinnalla Samuli Junttilan johtama tutkijaryhmä on paneutunut nimenomaan kirjapainajan aiheuttamiin puustokuolemiin ja vaikutuksiin. Tutkimusryhmän artikkeli “Influence of bark beetle infestation on stem diameter dynamics” julkaistiin helmikuussa Trees, Forests and People -tiedelehdessä. Siinä selvitettiin puiden fysiologista tilaa tutkimalla dendrometreillä 26:ta kirjanpainajan infektoimaa ja 31:ä tervettä kuusta vuosina 2020–2022. Suurin osa tutkituista puista sijaitsi Helsingin keskuspuistossa, osa Evolla, Kanta-Hämeen maakunnassa. Puut olivat keskenään suurin piirtein samanikäisiä.
Dendrometri on puiden paksuuden mittaamiseen käytetty mittalaite. Tutkimuksessa käytetyt dendrometrit mittasivat puiden paksuuden mikrometrien tarkkuudella 15 minuutin välein.
”Halusimme tässä tutkimuksessa verrata terveiden puiden paksuuden vaihtelua puihin, joihin kirjanpainaja on iskenyt.”
Puiden paksuus vaihtelee luonnollisesti päivän mittaan. Päivisin puut hengittävät enemmän nestettä ulos ja ovat paksuudeltaan ohuempia. Öisin paksuus on suurempi, kun puut sisältävät enemmän vettä.
”Tutkimuksessa havaittiin, että puiden kasvu hidastuu kirjanpainajan iskettyä puuhun jo kauan ennen kuin kasvu loppuu ja puu kuolee. Infektoituneissa puissa havaittiin jyrkkiä pudotuksia läpimitassa, kun puu alkaa kuivua.”
”Eri puiden välillä oli kuitenkin paljon vaihtelua. Siihen saattaa vaikuttaa se, kuinka paljon kirjanpainajia puussa on lisääntymässä, tai se, kuinka paljon muuta stressiä puu kokee. Esimerkiksi tätä asiaa tutkijoiden olisi vielä syytä selvittää tarkemmin”, Junttila pohtii.
Kuusen runsaus on Suomen haaste
Suomessa metsien rakenne ja puulajivalinnat herättävät apulaisprofessorin huolta erityisesti ilmastonmuutoksen ja metsien terveyden näkökulmasta. Yksipuoliset metsät – joissa puusto koostuu pääosin samanikäisistä ja yhden lajin puista – ovat alttiimpia tuholaisille, taudeille sekä sään ääri-ilmiöille, kuten kuivuudelle ja myrskyille. Monipuolisempi puusto parantaisi metsien kestävyyttä ja sopeutumiskykyä muuttuvissa olosuhteissa. Laajempi puulajikirjo myös hajauttaa metsänomistajien taloudellista riskiä ja lisää monimuotoisuutta.
“Kuusta istutetaan Suomessa edelleen valtavia määriä, vaikka en kuusella kovin positiivista tulevaisuutta meillä näe. Monimuotoisuuden lisääminen on yksi tärkeimmistä keinoista lisätä metsien resilienssiä ilmastonmuutosta vastaan”, Junttila painottaa.
Luonnonvarakeskuksen mukaan kuusi kattaa noin neljänneksen Suomen metsämaan pinta-alasta, ja sen osuus on erityisen suuri Etelä- ja Keski-Suomessa. Vaikka kuusi on taloudellisesti tärkeä puulaji, sen haavoittuvuus on kasvanut ilmaston lämmetessä.
Tarvitaan pitkäaikaista seurantaa
Samuli Junttilan mukaan puiden kuolleisuutta aiheuttavia tekijöitä on tutkittava lisää, sillä kuolleisuuden kasvu vaikuttaa vakavasti sekä hiilinielujen toimintaan että metsien ekosysteemeihin.
Kun puut kuolevat, metsien tarjoamat ekosysteemipalvelut heikkenevät ja ne altistuvat häiriöille, kuten tuholaistuhoille – jopa lisääntyville metsäpaloille. Kuolleet puut kuivuvat ja jäävät maastoon, jolloin ne muodostavat helposti syttyvää palokuormaa. Lisäksi latvuspeitteisyyden väheneminen lisää metsänpohjan altistumista auringonpaisteelle ja kuivumiselle, mikä edelleen kasvattaa paloriskiä.
Samalla metsien kyky sitoa hiiltä vähenee, jolloin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä on tarpeen nopeuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
”Metsät elävät satoja vuosia, minkä vuoksi niiden muutosten seuraaminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Meillä on edelleen vajavaiset tiedot siitä, missä, milloin ja minkälaisia puita kuolee. Uudet teknologiat, kuten satelliitit ja laserkeilaus, avaavat kuitenkin uusia mahdollisuuksia myös näiden kysymysten ratkomiseen”, Junttila sanoo.
Junttilan johtama Global Ecosystem Health Observatory (GEHO) -tutkimusryhmä hyödyntää uusinta teknologiaa metsien hyvinvoinnin seurannassa. GEHO on Helsingin yliopiston tutkimusryhmä, jonka tavoitteena on lisätä ymmärrystä maapallon ekosysteemien nykytilasta ja tulevaisuudesta, erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutusten näkökulmasta.
Junttilan mukaan esimerkiksi laserkeilaus mahdollistaa metsien kolmiulotteisen rakenteen kartoittamisen, ja satelliittikuvien avulla voidaan havaita muutoksia suurilla alueilla. Yhdessä maastomittausten kanssa nämä menetelmät antavat yhä tarkempaa kuvaa metsien terveydentilasta.
”Uusilla kaukokartoitusteknologioilla voidaan seurata puiden kuolleisuutta yksittäisen puun tasolla ilmasta tai satelliitista käsin, mutta taimien ja pienten puiden kuolleisuuden seurantaa varten tarvitaan vielä maastomittauksia tai metsän sisällä lentäviä drooneja, joita parhaillaan kehitetään”, Junttila tarkentaa.
Junttilan mukaan myös tekoäly ja tietokonenäkömenetelmät ovat jo käytössä kuolleiden puiden kartoittamisessa. Niiden avulla voidaan tunnistaa yksittäisiä kuolleita puita laajalta alueelta ja tehdä jopa koko maan kattavia kartoituksia.
Teknologiat kehittyvät jatkuvasti ja apulaisprofessori katsoo/uskoo, että seuraavan viiden vuoden kuluessa esimerkiksi tekoäly ja tietokonenäkömenetelmät tulevat jo laajasti käyttöön kuolleiden puiden kartoittamisessa.
”Olemme tehneet useampia tutkimuksia näihin liittyen ja kehittäneet uusia menetelmiä . Tietokoneiden laskentateho ja tekoälymenetelmät kehittyvät kovaa vauhtia ja näkisin, että nämä voivat tuoda uusia ratkaisuja puiden kuolleisuuden ymmärtämiseen ja ennustamiseen muuttuvassa ilmastossa.”
Metsien tulevaisuus riippuu poliittisista päätöksistä
Junttila korostaa, että metsien kuolleisuus liittyy suoraan ilmastopolitiikkaan ja hakkuiden määrään. Päättäjien olisi tärkeää ymmärtää olevan todennäköistä, että metsien kyky sitoa hiiltä heikkenee, kun puuston kuolleisuus lisääntyy ja kasvu heikkenee.
”Ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta tämä tarkoittaa, että päästöjen pienentämiseksi hakkuiden määrää täytyy vähentää enemmän kuin on ehkä ajateltu, jotta metsät voidaan säilyttää hiilinieluina. Metsien rooli täytyy nähdä enemmän ekosysteemien ja planeetan toimivuuden turvaajan roolissa ja vähemmän tuotantotaloudellisessa roolissa.”
Junttilan mukaan metsien tulevaisuus riippuu siis siitä, kuinka hyvin onnistumme sopeuttamaan metsänhoitoa muuttuvaan ilmastoon ja kuinka nopeasti ymmärrämme puiden kuolleisuuden vaikutukset niin luonnon kuin yhteiskunnan kannalta.
”Tarvitaan nopeampaa muutosta nykyisiin käytänteisiin ja rohkeampia valintoja nyt istutettaviin puulajeihin sekä lisää rahaa tutkimukseen ja opetukseen, erityisesti metsien terveydentilan ja monimuotoisuuden seurannan saralla. Huomisen metsät istutetaan tänään, ja voimme vaikuttaa siihen kuinka kestäviä niistä tulee ilmastonmuutosta vastaan.”