Metsälaitumet palaavat maaseutumaisemaan
Metsien monikäyttö on ulkoilua ja virkistystä – myös lehmille ja lampaille. Puustoisten perinneympäristöjen kunnostushankkeessa karja pääsee metsälaitumelle. Samalla suojellaan luontotyyppejä ja uhanalaisia eliöitä.
Se, joka vietti lapsuutensa 1960-luvulla maalla, muistaa puiden siimeksessä laiduntaneet kirjavat lehmät. Sittemmin mummoloiden ja maatilojen metsäiset laidunmaisemat ovat kadonneet. Sadat tuhannet metsälaidunhehtaarit ovat kutistuneet muutamaan tuhanteen.
Metsälaitumien ja muiden perinneympäristöjen kuten hakamaiden ja rantaniittyjen katoaminen on uhannut monia eliölajeja. Laitumien kunnostus voi tuoda takaisin esimerkiksi harvinaisen valkolehdokin (Platanthera bifolia) ja rauhoitetun seljakämmekän (Dactylorhiza sambucina). Monet lintulajit hyötyvät etenkin rantojen palauttamisesta laidunkäyttöön.
Tapio ja Suomen WWF ovat herätelleet uutta kiinnostusta metsälaiduntamiseen. Päättymässä olevan nelivuotisen hankkeen nimi on Puustoisten perinneympäristöjen hoito luonnonlaiduntamisella. Perinneympäristöjä on kunnostettu hankkeen aikana Varsinais-Suomessa ja Satakunnannassa.
Hanketta tukee Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden Metso-toimintaohjelma, jonka avulla metsänomistajia kannustetaan suojelemaan metsiään vapaaehtoisesti. Lisäksi laitumille voi saada maatalouden tukia.
Lannalla leveyttä vuosirenkaisiin
Umpeenkasvaneita perinneympäristöjä ryhdyttiin kunnostamaan Vapolan luomutilalla Uudenkaupungin Kalannissa jo yli kymmenen vuotta sitten, viimeisimmän sukupolvenvaihdoksen myötä. Tilan metsälaitumilla, hakamailla, merenrantaniityillä ja saarilla laiduntaa lehmiä ja lampaita.
Syy perinnelaitumien kunnostamiseen oli alusta asti eläinten hyvinvointi. ”Eläimistä näkee, kuinka mielellään ne lähtevät niityille. Samalla maisemat muuttuvat toisen näköiseksi. Ne aika kirjaimellisesti puhkeavat kukkaan”, Vapolan isäntä Jyrki Ankelo sanoo.
Metsälaitumilla karjankasvatus näkyy myös vuosirenkaissa. Varsinkin mänty hyötyy Ankelon mukaan mustien Aberdeen angus -lehmien ulkoilusta.
Mutta vaikka puustoiset perinneympäristöt ovat syntyneet juuri laiduntamisen sekä kaskeamisen ja heinänteon seurauksena, ja eläimet huolehtivat nykyisistä luontoarvoista, laitumet vaativat myös työtä. Vapolassa laidunnusjälkeä parannetaan puhdistusniitoilla viimeistään syksyllä. Metsätyöt tehdään pääosin talvella. Keväisin kunnostetaan aidat.
Laiduntreffejä ja niittylihaa
Sopivaa metsää ja karjaa ei välttämättä ole samalla omistajalla. Tapio ja WWF ovat kutsuneet metsänomistajia ja karjankasvattajia tapaamaan toisiaan laiduntreffeillä. Treffeillä on myös esitelty metsälaitumien alkuraivausta ja hoitoa.
”Laiduntreffeillä syntyi hyvää yhteistyötä. Konseptista on kysytty myös muualta Suomesta, ja suorastaan toivomme, että sen ottavat käyttöön muutkin”, Tapion metsäasiantuntija Airi Matila sanoo.
Hankkeen aikana on kehitetty kriteerit luonnonlaidunlihalle eli niittylihalle. Kriteerien mukaan esimerkiksi yli puolet eläinten laitumista on oltava luonnonlaitumia eli eläinten on saatava laiduntaa vapaina luonnonympäristössä vähintään puolet laidunkaudesta.
Niittyliha odottaa vielä sertifiointiaan, mutta sillä voisi olla hyvät edellytykset trendituotteeksi. Se vastaa eettisyyttä ja lähiruokaa arvostavien kuluttajien kysyntään.
”Tässä yhdistyy metsien monikäyttö, luonnonarvojen vaaliminen ja lähilihan eettisyys”, Matila summaa.
Lue lisää metsien monikäytöstä forest.fi:ssä
