Metsäteollisuuden sivuvirroista syntyi proteiini-innovaatio – nyt Kirkkonummelle rakennetaan maailman ensimmäinen ruokalaatuista Pekilo-sieniproteiinia valmistava tehdas
Kirkkonummella valmistetaan pian ruokalaatuista proteiinia, jonka tuotannossa hyödynnetään teollisuuden sivuvirtoja. Pekilo-sieniproteiinin juuret ulottuvat syvälle metsäteollisuuden historiaan.
1960-luvulla maailmaa uhkasi vakava nälänhätä, kun väestönkasvu kiihtyi ja monissa maissa ruoan tuotanto ei pysynyt tarpeen mukana. Kansainväliset järjestöt ja tutkijat etsivät kiivaasti ratkaisuja proteiinipulaan. Suomessa syntyi tuolloin ajatus Pekilo-proteiinin teollisesta tuotannosta vaihtoehdoksi perinteiselle, maatalouteen perustuvalle ruoantuotannolle.
2020-luvulla Pekilon taustalla on huoli ruoantuotannon kestävyydestä. Ilmastonmuutos, rajalliset luonnonvarat ja ympäristökuormitus haastavat perinteiset proteiinilähteet, mutta Pekilo tarjoaa uuden ratkaisun: se hyödyntää teollisuuden sivuvirtoja ja muuttaa ne korkealaatuiseksi sieniproteiiniksi ilman lisäkuormaa ympäristölle.
Näin suomalainen bioinnovaatio vastaa aikansa haasteisiin – ensin nälänhätään, nyt kestävyyteen.
Vaihtoehtoisen proteiinin uuden tulemisen taustalla on VTT:stä ponnistanut bioteknologiayritys Enifer.
“Nykyään jopa kolmannes maailman päästöistä on peräisin ruoantuotannosta”, sanoo Eniferin toimitusjohtaja Simo Ellilä.
“Jos haluamme hillitä kasvihuonepäästöjä, tarvitaan alalle paljon uusia innovaatioita.”
Kestävän proteiinin ratkaisu
Eniferin ratkaisu maailman ruokatuotannon tehostamiseksi on PEKILO®-mykoproteiini eli sienirihmastosta fermentoimalla tuotettu proteiini, joka tarjoaa kestävän vaihtoehdon kasvi- ja eläinperäisille proteiinilähteille.
Pekilo-prosessi hyödynsi alun perin selluteollisuuden sivuvirtoja. Nyt rakenteilla oleva tehdas hyödyntää muun muassa meijereiden laktoosipitoisia nesteitä.
“PEKILO®-mykoproteiinin tuotantoprosessin energiatehokkuutta ja toimintavarmuutta pohdittiin jo aiemmin paljon, mikä antaa meille vahvan perustan. Uutuusarvoa tuo elintarvikelaatuun tähtäävä tuotanto. Tämä asettaa omat tiukat vaatimuksensa niin hygienialle kuin jäljitettävyydellekin”, Ellilä sanoo.
Sattumasta syntynyt innovaatio
Vuonna 1963 Espoossa Paperi- ja selluteollisuuden keskuslaboratoriossa (KCL) biokemisti Otto Gadd teki havainnon, joka muutti käsityksen teollisuuden sivuvirroista. Hän huomasi, että Aspergillus niger -homesieni kasvoi erinomaisesti sulfiittijäteliemessä, paperinvalmistuksen sivutuotteessa. Tästä syntyi ajatus: voisiko metsäteollisuuden sivuvirroista kasvattaa proteiinia?
1970-luvulla prosessi otettiin käyttöön ensimmäistä kertaa teollisesti. Tampellan Jämsänkosken ja Mäntän laitoksissa Pekiloa valmistettiin tuolloin eläinrehuksi. Tuote oli proteiinipitoinen, lähes rasvaton ja maultaan neutraali, mikä teki siitä monikäyttöisen jo tuolloin. Tuotanto kuitenkin päättyi 1990-luvun alussa, kun paperi- ja sellutehtaiden sivuvirta ehtyi. Sienikanta siirrettiin VTT:n kantakokoelmaan, jossa se odotti pakastimessa kolme vuosikymmentä.
Kiertotalous on Pekilo-tuotannon ytimessä
Pekilo-prosessi ei vaadi uusia peltoja tai valtavia vesivaroja, vaan hyödyntää jo olemassa olevia teollisuuden sivuvirtoja. Sitä valmistavan Eniferin tavoitteena ei ole enää pelkkä eläinrehu, vaan ruokalaatuinen proteiini, jonka yhtiö uskoo voivan mullistaa globaalia proteiinintuotantoa.
PEKILO®-proteiini sisältää 50–70 prosenttia proteiinia, on lähes rasvatonta ja maistuu neutraalilta. Sen monikäyttöisyys tekee siitä arvokkaan raaka-aineen: sitä voidaan käyttää rehujen lisäksi leivonnassa ja lihankorvikkeissa. Kirkkonummen Kantvikiin rakennettavan tehtaan kapasiteetti on noin 500 kiloa tunnissa, mikä tarkoittaa kolmea miljoonaa kiloa proteiinia vuodessa – riittävästi ravitsemaan 40 000 ihmistä, jos se olisi heidän ainoa proteiinilähteensä.
Ensimmäisessä vaiheessa tuotanto palvelee eurooppalaista lemmikkiruokateollisuutta, mutta yhtiö tähtää laajasti elintarvikemarkkinoille.
“PEKILO®-proteiini ei ole vain uusi proteiinilähde, vaan haluamme sen rinnastuvan tulevaisuudessa eläinperäisiin ja kasvipohjaisiin proteiineihin kaikissa ruokasovelluksissa. Laajentuminen elintarvikemarkkinoille alkaa heti, kun lainsäädäntö sen mahdollistaa. Yhdysvalloissa lupa on jo saatu, Euroopassa odotamme vielä muutamia vuosia”, kertoo toimitusjohtaja Simo Ellilä.
Kantvikin Suomen Sokerin tehdassiipeen rakennettava tuotantolaitos etenee suunnitellusti. Ensimmäiset laitteet käynnistetään vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla, ja tehdas toimii täydellä kapasiteetilla loppuvuodesta 2026.
“Seinät ovat vanhat, mutta kaikki sisällä on uutta. Tämä mahdollistaa olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämisen ja investointikustannusten optimoinnin”, kuvailee Eniferin operatiivinen johtaja Mia Horttanainen.
Kantvikin tehdas tulee valmistamaan sieniproteiinia jatkuvatoimisella fermentointiprosessilla, joka edellyttää lähes keskeytymätöntä valvontaa. Tuotannon jatkuvuus on kriittistä, sillä prosessi ei voi pysähtyä pitkäksi aikaa ilman merkittäviä häiriöitä.
“Prosessia ei voi keskeyttää pitkäksi aikaa. Tuotanto voi pysähtyä korkeintaan muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen sienirihmaston elinkelpoisuus heikkenee. Mikäli katkos venyy, johtaa se prosessin alasajoon ja uudelleenkäynnistykseen”, Horttanainen sanoo.
Vaikka automaatio on pitkälle viety, ihmisen rooli pysyy keskeisenä.
”Ihan kaikkea ei voi jättää automaation ja teköälyn varaan. Otamme näytteitä, mikroskopoimme ja seuraamme kasvuston sekä prosessin tilaa. Aina on oltava valmius toimia, jos jotain tapahtuu”, Horttanainen jatkaa.
Kiertotalous on Horttanaisen mukaan tuotannon ytimessä: “Se, mikä on toiselle hukkaa, voidaan toisaalla hyödyntää suoraan raaka-aineena. Tämä on luonnon kannalta merkityksellistä.”
Horttanainen korostaa myös työnsä merkityksellisyyttä: “Tässä tehtävässäni yhdistyy startup-henki, teknologinen edelläkävijyys ja kestävä kehitys. On hienoa olla mukana kehittämässä uutta, joka voi aidosti säästää luontoa ja tuottaa ravintoa tehokkaasti.”
Ellilä puolestaan näkee Kantvikin tehtaan alkulaukauksena suuremmalle visiolle.
“Seuraavaksi aiomme rakentaa suurempia tuotantolaitoksia Eurooppaan ja Amerikkaan. Investointipäätös seuraavasta tehtaasta tehdään arviolta reilun vuoden kuluessa.”