Kai Lintusen blogi: Savua ilman rajoja – yhteinen viestintä on Euroopan ensimmäinen puolustuslinja metsäpaloja vastaan

Maailman kokoontuessa COP30-kokoukseen torjumaan metsäpalokriisejä, Eurooppa voi näyttää esimerkkiä rakentamalla yhtenäisen viestintäverkoston suojelemaan yhteistä ilmaamme.

Belémissä parhaillaan käynnissä olevassa COP30-ilmastokokouksessa Brasilian presidentti Luiz Inácio Lula da Silva julkisti 50 maan ja usean kansainvälisen järjestön toimintakehotuksen integroiduksi palonhallinnaksi ja metsäpalojen sietokyvyn parantamiseksi. Julistuksessa metsäpalot tunnustetaan yhdeksi ilmastonmuutoksen tuhoisimmista ja näkyvimmistä ilmentymistä. Ne vaikuttavat ihmisiin kaikilla alueilla vauraudesta tai maantieteellisestä sijainnista riippumatta.

Myös Euroopan kesät synkkenevät Kreikasta napapiirille metsäpalojen savusta, joka leijailee rajojen yli. Savusumu ei pysähdy tullissa – eivätkä sen seurauksetkaan.

Myös ratkaisujemme tulee ylittää rajat. Ihmishenkien, talouksien ja ekosysteemien suojelemiseksi Euroopan on katsottava kansallisten toimien yli ja rakennettava yhteinen kansainvälinen viestintäjärjestelmä, joka yhdistää varhaiset varoitukset, tiedonvaihdon ja koordinoidut toimet.

Metsäpalot eivät ole enää erillisiä kansallisia hätätiloja. Ne ovat rajat ylittäviä kriisejä, jotka aiheuttavat valtavia taloudellisia tappioita, terveyshaittoja ja toimeentulon häiriöitä kaukana niistä alueista, joilla ne syttyvät. Pellot peittyvät tuhkaan, toimitusketjut häiriintyvät ja sairaalat täyttyvät hengitysvaikeuksista kärsivistä potilaista.

Huoli ei ole ainoastaan eurooppalainen. Viime vuosina Kanadan ennätysmäiset metsäpalot ovat levittäneet savua tuhansien kilometrien päähän Pohjois-Amerikan ja jopa Atlantin yli. Venäjän Siperian metsäpaloissa on tuhoutunut miljoonia hehtaareja boreaalista metsää, ja palot ovat tummentaneet taivaan niinkin kaukana kuin Alaskassa ja Kiinassa. Indonesiassa toistuvat turve- ja metsäpalot ovat täyttäneet Kaakkois-Aasian kaupungit myrkyllisellä savulla, peruuttaneet lentoja ja sulkeneet kouluja. Nämä tapahtumat osoittavat karun totuuden: metsäpalojen savu ei tunne rajoja, ja niiden vaikutukset leviävät mantereiden yli.

Metsäpalot korostavat perustavanlaatuista totuutta: jaamme hengittämämme ilman ja meidän on myös jaettava vastuu sen suojelemisesta. Mikään maa ei voi kohdata tätä haastetta yksin. Tehokkaan ehkäisyn ja reagoinnin perusta on yhteinen kansainvälinen viestintä – oikea-aikainen, luotettava ja läpinäkyvä.

Varhaisten varoitusten järjestelmä, jaettu data ja nopea tiedonvaihto pelastavat ihmishenkiä ja toimeentulon. Viestintä ei ole kriisinhallinnan lisäosa, se on ensimmäinen puolustuslinja. Ilman sitä jopa hyvin valmistautuneet valtiot voivat tulla yllätetyiksi. Viestinnän avulla tietoisuudesta tulee valmiutta ja valmiudesta selviytymiskykyä. Metsäpalojen monimutkaisuuteen vaikuttavat ilmasto, ekosysteemit ja ihmisen toiminta. Se tarkoittaa, että yhteistyön on perustuttava vuoropuheluun ja yhteiseen strategiaan.

Pohjoismailla on hyvät valmiudet johtaa tätä ponnistusta. Edistynyt teknologia, vahva hallinto ja yhteistyön perinne tekevät niistä luonnostaan alueellisen palojenhallinnan ja sektorirajat ylittävän viestinnän osaajia. Mutta johtajuutta on oltava pohjoisen ulkopuolellakin.

EU:lla on jo käytössään keskeisiä työkaluja, esimerkiksi EU:n pelastuspalvelujärjestelmä ja erilaiset Copernicus-mekanismit, mutta nämä järjestelmät tarvitsevat nykyistä syvempää integraatiota ja laajempaa ulottuvuutta.

Järjestelmien tueksi Euroopan on rakennettava jatkuvia, käytännönläheisiä suoria viestintäyhteyksiä jäsenvaltioiden ja naapurialueiden, kuten Venäjän, Itä-Euroopan ja Pohjoismaiden, välille. Verkosto mahdollistaisi reaaliaikaisen seurannan, jaetut varhaiset varoitukset ja koordinoidut hätäaputoimet.

Toimimattomuuden kustannukset ovat huikeat. Metsäpalojen taloudelliset vaikutukset Euroopassa ovat miljardeja vuosittain – tuhoutuneista metsistä ja infrastruktuurista maataloustuottojen vähenemiseen, matkailun menetykseen ja terveydenhoitokustannuksiin. Savu ei pysähdy rajoille, eivätkä sen vaikutukset tuottavuuteen ja kansanterveyteen.

Metsäpalosavuun liittyvät terveysongelmat – hengitystiesairauksista sydän- ja verisuonitauteihin – ovat lisääntymässä, erityisesti haavoittuvien ryhmien keskuudessa. Maaseutuyhteisöille tulipalot merkitsevät paitsi luonnon tuhoutumista myös toimeentulon menetystä, kun metsät, jotka aikoinaan tukivat paikallista taloutta, muuttuvat tuhkaksi.

Tuli itsessään ei ole tietenkään paha asia. Sillä on pitkään ollut rooli ruoanlaitossa, puhtaudessa, maataloudessa ja luonnon uudistumisessa. Tehtävämme ei ole poistaa sitä, vaan hallita sitä viisaasti – ymmärtää, mihin se kuuluu, ja suojella ihmishenkiä ja maisemia siellä, minne se ei kuulu. Integroidussa palontorjunnassa yhdistyvät ennaltaehkäisy, valmius, reagointi ja toipuminen. Sen on oltava keskeinen osa eurooppalaista ja globaalia politiikkaa.

Mikään maa ei voi kohdata ilmastokriisiä yksin. Konkreettisena yhteistyöaskeleena tässä asiassa Thaimaassa pidettiin juuri ennen COP30-kokousta maailmanlaajuinen FAO:n alueellisten metsäviestintäverkostojen (FCN) viestintätyöpaja. Viestinnän ammattilaiset, tutkijat ja päättäjät kaikilta alueilta – mukaan lukien Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Latinalainen Amerikka, Aasia ja Afrikka – kokoontuivat yhteen yhdenmukaistaakseen viestejä integroidusta palonhallinnasta ja palonkestävyydestä. Viestinnän ammattilaiset korostivat, että tehokas viestintä ei ole ilmastotoimille toissijaista vaan keskeistä.

FCN:n kokous Thaimaassa loi perustan vahvemmalle globaalille narratiiville yhdistämällä tieteellisen näkemyksen käytännön tarinankerrontaan ja poliittiseen vuoropuheluun – narratiiville, joka ei käsittele metsäpalojen hallintaa alueellisena ongelmana, vaan yhteisenä globaalina vastuuna. Saavutetut johtopäätökset toimitettiin COP30-kokoukseen. Yhteinen viestintä vahvistaa sekä uskottavuutta että vaikuttavuutta.